Sokeat

Saamme ilolla katsella kuinka Pyhä Henki on uskovaisen palvelijansa kautta ollut avaamassa helvettiin menijöiden joukon kauheutta teoksessaan "sokeat". Siellä synnin virtaan hukutetaan niin naispapit, rikolliset kuin tämän maailman filosofitkin. Onneksi me entisten lampaiden askelissa käyskentelijät emme ole sokeita, vaan saamme vain luottaa sokeasti seurakunnan paimeniin.

Tärkeimmät asiat ensin

Miksi Jumala salli holokaustin tapahtua?

Hän ei ehtinyt puuttumaan siihen, koska hänen aikansa meni silloin sen miettimiseen missä olosuhteissa selibaatti on sallittu.

Haluammehan ottaa kaikki lapset vastaan

Kristillisyydessämme tehty tuore kyselytutkimus kumoaa tämän maailman median luoman käsityksen, että me uskovaiset emme enää haluaisi ottaa kaikkia lapsia vastaan.

Kysely tehtiin henkilökohtaisena haastatteluna seurakuntapäivien alustuksen yhteydessä alustajan puvussa esiintyneen Pyhän Hengen toimesta. Henki kysyi: "Haluammehan me olla ottamassa kaikki lapset vastaan?" 99,9 % hyväksytyistä vastauksista oli myöntäviä, loppu 0,1% oli ylistävän myöntäviä.

Osa vastauksista jouduttiin hylkäämään, koska vastaaja vastasi ohi kysymyksen: esimerkiksi sanoen "En minä halua enää lisää lapsia." Mutta haluammehan me?

Uskovainen on tarkkailun alla netissäkin

Päivämiehestä poimittua: "Mitä jaat sosiaalisessa mediassa: kuvat, kannanotot ja tykkäykset? Uskovainen on uskovainen netissäkin."

Suomennettuna: Sinua valvotaan netissäkin. Ellet julkisesti taivu meidän mielipiteisiimme, me kyllä löydämme keinot puuttua.

Uskovaisena maailmassa

Mirja on uskovainen perheenäiti. Hänen työpaikallaan on myös toinen uskovainen perheenäiti Anne. He asuvat kuitenkin eri siionin alueilla, eivätkä siksi tunne toisiaan.

Eräänä päivänä Mirja ja Anne istuvat työmatkalla autossa. Auto on työpaikan. Mirja käynnistää auton, jolloin sen radiosta pärähtää soimaan maailmallista musiikkia. Mirja lähes vaistomaisesti ojentaa kätensä laittaakseen radion pois, mutta hätkähtää ja ajattelee ”Mitähän tuo Anne ajattelee, jos laitan pois. Varmaan arvaa, että olen uskovainen.” Mirja laittaakin radiota isommalle, koska olisi ikävä joutua selittämään vakaumusta työkaverille.

Annea kiusaa korvia huumaava musiikki. Hänen omatuntonsa kolkuttaa niin, että otsalohkoa jomottaa. Sanoisikohan Mirjalle, että laittaa radion pois. Ei, se varmaan ihmettelisi mikä hapankorppu oikein olen. Ehkä se jopa alkaisi udella miksi en kuuntele musiikkia. Onkohan se alkanut epäillä, että olen uskovainen. On se niin vaikeaa olla uskovaisena pahan maailman keskellä. Pakko varmaan vain kuunnella. Musiikki on itse asiassa ihan mukiinmenevää. Mutta silti: mitä jos muut uskovaiset saavat kuulla, että kuuntelen maailmallista musiikkia. Sisarillassakin Sari kertoi kuinka oli pyytänyt työpaikalla sulkemaan maailmallisen radiokanavan. Muut sisaret kehuivat ja vähän ihailivatkin Sarin rohkeutta. Olisi se kyllä helpompi, jos tuo musiikki olisi kiinni. Voihan vaikka olla, että työpaikalla on muitakin uskovaisia, ja Mirja vahingossa kertoo heille, että he kuuntelivat poppia matkalla.

Musiikki loppuu, ja toimittaja alkaa puhua. Puhuu uskonnosta. Yhtäkkiä toimittaja kertoo, että hän on kerran seurustellut vanhoillislestadiolaisen tytön kanssa. Mirjalla nousee puna poskille. Hän on kuin ei kuulisikaan, ja keksii tikusta asiaa, että Anne ei alkaisi keskustella uskon asioista. ”Onpas tässä autossa… (apua, mitä mä keksin) hyvät renkaat”. Anne helpottuu, onneksi Mirja ei kuullut mitä radiossa puhuttiin: ”Joo, on todella hyvät. Olisipa itselläkin tällaiset renkaat. Mistähän näitä saa?”…  Siinä sitten naiset keskustelevat tiestä ja renkaista vaivaannuttavan teennäisesti kunnes radiossa puhe loppuu ja maailmallinen musiikki alkaa. Anne helpottuu. Eipä olisi voinut uskoa, että joskus helpotun näin paljon kun rokin rääyntä alkaa kuulua radiosta.

Yhtäkkiä Mirja kysyy kesälomasuunnitelmista. Anne sanoo, että ei ole mitään ihmeempää suunnitteilla. Voikohan Mirjalle sanoa, että menee Vaasaan. Siellä on suviseurat. Parempi ehkä, ettei sano Vaasasta mitään. Muuten se voi alkaa udella liikaa. Anne vastaa, että ajatteli käydä Länsi-Suomen lomalla. Mirja kyselee onko Annella sukulaisia siellä. Ei ole. Muuten vain ajateltiin juhannuksen jälkeen vähän käydä ajelemassa. Siellähän on merta ja rannikkoa ja peltoja. Kyllä siellä kannattaa ajella. ”Mihin päin Länsi-Suomea”, kysyy Mirja. Anne vastaa, etteivät vielä tiedä, ex tempore varmaan sitten vähän katsellaan mihin ehditään.

Mirja ihmettelee miksi joku lähtee noin vain Länsi-Suomen lomalle sen tarkemmin suunnittelematta. No huvinsa kullakin. Onneksi itsellä on suviseuramatka tiedossa niin ei tarvitse lähteä tuollaisille ihmelomille itse kuten tämän maailman ihmiset. Varmaan Annella on juoppo mies, eivätkä siksi voi oikein matkustella pidemmälle. Onneksi minulla on hyvä raitis uskovainen mies. Pelkääköhän Anne, että mies pettää ja jättää. Kauheaa varmaan semmoisen keskellä suunnitella lomamatkaa.

Pian naiset saapuvat perille. He menevät työpaikalleen. Siellä onkin yllättäen työkaveri Pirjon syntymäpäiväjuhlallisuudet. Annelle ja Mirjalle tarjotaan lasilliset kuohuvaa. ”Apua!” naiset ajattelevat kuin yhteen ääneen – mutta aivan äänettä. Enhän minä tuota voi ottaa. Mutta kaikki tuijottavat. Mitähän ne ajattelevat jos kieltäydyn. Ehkä parempi vain ottaa. Eihän täällä ole ketään uskovaisia. Ei tästä kukaan voi tietää. Jos en maista ollenkaan. Pidän vain kädessä. Joo, niin on helpompi.

Kaikki nostavat maljaa. Anne ja Mirjakin nostavat. Mirja katselee ympärilleen epävarmasti. Huomaakohan kukaan, että olen aivan paniikissa. Ehkä nostan huulille lasin, ettei kukaan kiinnitä huomiota. Hyi, meni vähän suuhunkin. Onpas pahaa. Mirja huomaa, että Annekin irvistää. Irvistääköhän se pilkalla? Onkohan se huomannut minun epävarmuuden? Tosi noloa. Otan kyllä reilut hörsyt, että epäilyt kaikkoavat. Huh, olipas pahaa. Kaikkea silmänpalvontaa sitä pitää pahan maailman keskellä tehdä.

Anne katsoo, että kaikki muutkin ovat oikein luonnollisesti, jopa Mirja, jonka hän ei koskaan ole nähnyt juovan, naukkailee kuohuvaa. Pakko ehkä minunkin.

Niin sitten menee työpäivä, ja viikko. Tulee viikonloppu. Anne menee rauhanyhdistykselle. Pihalla hän huomaa kuinka rauhanyhdistyksen ovesta astuu sisään Mirja. Apua! Anne menee sivuovesta sisälle, ja käy ehdottamaan keittiölle, että hän voisi tulla keittiövuoroon. Mirja ei saa huomata häntä.

Kyllä maailmassa on vaikeaa.

Ettei totuus tulisi teille rakkaaksi

Kyllä minä niin teitä rakkaat nuoret tahdon rakkaasti olla neuvomassa ja aivan teidän puolestanne rukoilenkin, ettette te alkaisi liikaa näitä uskomisen asioita järkenne jälkiin miettimään. Siinä kun usein käy niin, että kun tajuaa yhden valheen valheeksi niin kohta alkaa epäillä jo toisenkin valheen todenperäisyyttä. Kuten lauluntekijäkin toteaa: "Kun pääset yhden ylitse, ja pääset toisen lävitse, niin kolmas on jo vastassa!" Pysykää vain valheessa, eli Jumalan valtakunnan totuudessa.

Lopettakaa väärät uskonnot

Vääräuskoiset uskonnot eli kaikki muut paitsi tämä meidän Jumalan valtakuntamme pitäisi kieltää. Ne loukkaavat meidän uskonnonvapauttamme pilkkaamalla meille pyhiä asioita: Ne väittävät, että ihminen voi pelastua ilman meidän seurakuntaamme.

Hirvittävää häpäisyä sitä sallitaankin sananvapauden nimissä!

Suviseuramerkki

Taas meitä vastaan hyökätään!

Tornion ry:llä johtokuntaa arvostelleet seuravieraat loukkaavat meidän uskovaisten uskonnonvapautta. Miksi meitä vastaan taas hyökätään - ja vielä meidän toimesta!

Raamattu on erehtymätön. Paitsi...

Raamattu on erehtymätön. Paitsi jos se nousee seurakuntaa vastaan. Seurakunta on nimittäin erehtymätön. Paitsi jos se nousee johtokuntaa vastaan. Johtokunta on nimittäin erehtymätön. Paitsi jos se nousee SRK:ta vastaan. SRK on nimittäin erehtymätön.

http://www.pohjolansanomat.fi/Paikalliset/1194952013622/artikkeli/kotimaa+24+tornion+rauhanyhdistys+keskusteli+jasenensa+uskosta+taustalla+mielipide.html