Uskomme perusteista: omavanhurskauden vaarat

Omavanhurskaus on meille uskovaisille tuttu ilmiö, sillä sitä esiintyy paljon Jumalan valtakunnan ulkopuolella, rakkaassa kansankirkossamme. Se on sellaista hurskauselämää, jossa omaa erinomaisuutta korostetaan ja josta henkii omiin tekoihin luottaminen. Jopa saatetaan muiden nähden tehdä ristinmerkkejä ja toivottaa rauhan tervehdyksiä kirkonmenoissa. Joitakin vuosia sitten kävin jumalanpalveluksessa ja jouduin itsekin tällaiseen tilanteeseen. Me varmasti ymmärrämme, ettei sellainen sovi uskovaiselle ihmiselle, mutta usein tuntee itsensä kovin heikoksi kun pitäisi epäuskoiselle lähimmäiselle tätä asiaa kirkastaa.

Me uskovaiset haluamme kuitenkin olla kilvoittelemassa omavanhurskautta vastaan, ja varsinkin siinä ettei epäuskoisten omavanhurskaus meihin tarttuisi. Tässä asiassa erityisen tärkeää on ottaa vaari siitä, ettei jumalanvaltakunnan raja pääse sydämissämme hämärtymään. Siksi Pietarikin varoittaa siionin eli jumalanvaltakunnan muuria kiertävästä kiljuvasta jalopeurasta, joka etsii, kenen hän nielis (1.Piet.5:8). Se on näkymätön sydänten raja ja sen pitää olla meille selvästi näkyvillä. Ilman sitä emme nimittäin pysty varmaksi sanomaan, mitkä teot ovat jumalalle otollisia hengen hedelmiä ja mitkä omavanhurskauden tekoja. Sillä uskovaisen teot ovat Herralle mieleen: haluamme ahkeroida synnin poispanijoina, tämän maailman pilkankin keskellä, yhteisessä ymmärryksessä siten, ettemme töillämme Saara-äitiä pahennukseen veisi. 

Epäuskoisen teot sen sijaan ovat lihan töitä, ja siksipä koemmekin usein vaikeina tilanteet, jossa epäuskoinen läheisemme tarjoaa meille veljen kättä. Kunpa jaksaisimme noina hetkinä olla läheistämme totuudessa rakastamassa ja muistuttamassa, että hän vaeltaa omavanhurskaudessa ja hänellä on sekä parannus, että sitä seuraava halu tehdä hengen hedelmiä, vielä tekemättä.

Ahkeroikaamme siis osoittaa elämällämme, missä oikea jumalanvaltakunta on, sillä sehän on elämämme kallein asia. Saamme turvallisesti jättää ehostusvälineet, huonon musiikin, tämän maailman riennoissa käynnit, ja sen sijaan ahkeroida kotirintamalla lasten kanssa, sekä olla hyvällä mielellä rakentamassa uutta jumalanvaltakunnan toimitaloa. Niidenkin rakentaminen on nähty siunauksellisiksi, sillä ne talkoovuorot ovat monelta epäuskoisen maailman viettelykseltä meitä uskovaisia suojelleet. Näin kun me jaksamme kilvoitella kotisiionin ja toisten uskovaisten yhteydessä, emme lankea omavanhurskauteen.