Miksi käymme jumalan lasten seuroissa?

Sillä usko tulee luulosta ja luulo aivoinne pesemisen kautta.

Ettei totuus tulisi teille rakkaaksi

Kyllä minä niin teitä rakkaat nuoret tahdon rakkaasti olla neuvomassa ja aivan teidän puolestanne rukoilenkin, ettette te alkaisi liikaa näitä uskomisen asioita järkenne jälkiin miettimään. Siinä kun usein käy niin, että kun tajuaa yhden valheen valheeksi niin kohta alkaa epäillä jo toisenkin valheen todenperäisyyttä. Kuten lauluntekijäkin toteaa: "Kun pääset yhden ylitse, ja pääset toisen lävitse, niin kolmas on jo vastassa!" Pysykää vain valheessa, eli Jumalan valtakunnan totuudessa.

Koettelemukset ja kiroukset

Uskovaisina ymmärrämme uskon kautta tämän ajallisen ajan keskellä monesti niin inhimillisinäkin ihmisinä, että

- kun suviseuroissa paistaa aurinko, Jumala siunaa seuravieraita hyvillä säillä.
- kun rock-festivaaleilla paistaa aurinko, Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin pyhille kuin pahoille.

- kun suviseuroissa sataa räntää, Jumala koettelee seuravieraita huonoilla säillä.

- kun rock-festivaaleilla sataa räntää, Jumala rankaisee heitä synnin tähden.

- kun uskovaiselta palaa rantasauna, Jumala antaa koettelemuksia.

- kun uskonsa kieltäneeltä palaa rantasauna, Jumala otti siunauksensa pois.

- kun uskovainen näyttää tasapainoiselta, hänellä on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.

- kun uskonsa kieltänyt näyttää tasapainoiselta, hänellä on väärä rauha sisimmässä.

- kun uskovaisella on mielenterveysongelmia, ne eivät koskaan liity uskomisen asioihin.

- kun uskonsa kieltäneellä on mielenterveysongelmia, ne ovat synnin seurausta.

Portot ovat Jumalan lahja

Raamattu on elämän ylin ohje. On turvallista, ettei meidän tarvitse itse vaja vaisina etsiä vastauksia mitä moni naisimpiin kysymyksiin, joita ajassamme nousee esille, vaan että voimme aina ja kaikki alla tukeutua Raamattuun.

Viime kesänä rippileirillä pohdimme onko ns. prosti tuutio syntiä, tahi ns. vieraissa käyminen. Tässäkin saatoimme olla tukeutumassa entisten pyhien esimerkkiin, joka on kirjoitettuna meille kaikille tutussa Jumalan sanan kohdassa 1. Moos 38:15-18 "Koska Juuda näki hänen, luuli hän sen portoksi... Ja makasi hänen kanssansa, ja hän tuli raskaaksi hänestä."

Näin me uskon kautta ymmärrämme, että Juuda halusi olla ottamassa kaikki lapset vastaan, eikä siksi sallinut siemenen mennä hukkaan. Murhan syntiä hän kavahti, ja siksi hän halusi porttoonkin olla uskonsa tähden yhtymässä. Näin meidän on turvallista kulkea entisten pyhäin jalan jäljissä Raamatuin esimerkein jälkiin.

Voi teitänne, katkerat ja kiittämättömät!

"Voi teitänne, te kiittämättömät! Minä annoin teille pajunköyttä ettäs te saisitte syödäksenne, mutta te vain katkeroiduitte" 2. SRK 5:19

Jumalan seurakunta on Ukrainassa

On ihanaa kuulla uutisia, kuinka itäisessä Ukrainassa yhä taistelee Jumalan seurakunta. Eihän maailma toki heitä Jumalan seurakunnaksi kutsu, vaan se pilkaten heitä haukkuu separatisteiksi ja kapinallisiksi.

Mistä sitten tiedämme, että tämä on se Jumalan seurakunta, josta meille Jumalan sanakin puhuu? Siitä me sen tiedämme, että maailma sitä pilkkaa, niin kuin se pilkkasi meitä ennen olleita apostolejakin. Toinen tuntomerkki on se, että tämä lauma on piskuinen, mutta niin me saamme pyhistä kirjoituksista lukea että pieni on se lauma, joka kaitaa tietä kulkien kostuu kerran perille taivaan kotiin.

Kolmas tuntomerkki on se, että tämä seurakunta on taisteleva. Jumalan seurakunta on taisteleva. Vaikka se meidän inhimillisen osamme puolelta tuntuu vaikealta hyväksyä, että he tappavat, kiduttavat, ja lentokoneitakin aivan kuin alas ampuvat, niin se kuulkaa on Jumalan tahto että näitäkin tapahtuu. Ei se ihmisjärjelle aukene, mutta me saamme luottaa, että hyvä, armollinen ja kaikkitietävä Jumalamme on näin hyväksi nähnyt ja varmaan sen ajallaan meillekin osoittaa kuinka on suuri siunaus että ihmisiä siirtyy ajasta iäisyyteen taistelevan seurakunnan kautta.

Näin saamme jäädä tässä Jumalan lasten joukossa matkaa tekemään.

Uskovainen ja Saksa

Jalkapallon maailmanmestaruuskisojen aikaan uskovaisten keskuudessa oli paljon ihmetystä siitä voiko uskovainen olla kannattamassa Saksaa. Siksi haluamme olla tuomassa esiin Jumalan seurakunnan kannan.

Eräät uskovaisen nimellä kulkevat ovat viitanneet yhteiseen päätökseen vuoden 1964 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksesta, jossa yksiselitteisesti todettiin, että uskovaisina emme halua olla kannattamassa Länsi-Saksaa.

He ovat kuitenkin jättäneet, tahallaan tai tarkoituksellisesti, huomioimatta että tuolloin Länsi-Saksa ei ollut yhteisessä rakkaudessa. Nimittäin rakkaassa luterilaisuuden kotimaassa oli vuonna 1945 tapahtunut eriseura, missä läntisen Saksan jumalanlapset joutuivat eksytyksen hengen harhauttamiksi. Tätä hajaannusta jatkui 44 vuotta, kunnes he vuonna 1989 ymmärsivät katua, pyytää anteeksi epäuskoaan ja palata yhteiseen rakkauteen, entisten lammasten askeliin.

Onneksi itäisessä Saksassa elävä usko oli yhä säilynyt kaikki nämä länsisaksalaisten korpivaelluksen vuodet, ja niin etsikon aika koitti vielä länsisaksalaisillekin. Siksi emme enää halua muistaa anteeksi annettuja syntejä vaan voimme hyvällä omallatunnolla yhtyä voitonvirtehen: "Deutschland Deutschland überalles!"

Sovintoveri pesköön aivosi ja käteni

Kyllin en voi ihmetellä sovintoveren ihanuutta.

Sillä saamme olla pesemässä lastemme aivoja jo aivan pienestä asti - kaikista epäilyksistä, joita sinne Saara-äidin kaikkivoipaisuutta ja erehtymättömyyttä vastaan voi synnin vaikutuksesta syntyä.

Sillä me seurakunnan paimenet saamme myös olla käsiämme pesemässä, kun joku vaatii meitä tilille niistä vääryyksistä, joita me Jumalan naamari päässä olemme saaneet olla tekemässä.

On meillä hyvä osa!

Usko ei ole järjen asia

Uskon asioita ei saa sekoittaa järkeilyllä.

Tiedämme esimerkiksi, että uskovainen ei halua käyttää korvakoruja, koska Paavali kirjoittaa 
"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus"

Jos sinä ajattelet, että miten nuo kaksi asiaa liittyvät toisiinsa niin vastaan sinulle: Uskomiseen se jää. Ei kannata järkeillä. Uskossa ei ole kyse logiikasta vaan teologiasta. Jos epäilit, niin saat kaikki epäilyksetkin anteeksi.

Jeesus ei ollut uskovainen

Jeesus ei ollut uskovainen. Jos hän olisi ollut, hänen reaktionsa Pietarin kieltäessä uskonsa olisi ollut: "Ei tullut yllätyksenä. Olihan tämä nähtävissä. Uskoa kyllä tunnusti, mutta hänestä ei paistanut rakkaus seurakuntaa kohtaan"

Ei herätysliike ole ihmistä varten

Mitä väliä sillä on rikkooko ehkäisykielto ihmisoikeuksia, sillä ehkäisyn myötä elämäntapaliike kuihtuisi. Muistamme herrojemme ja vapahtajiemme kalliit sanat:

"Totisesti, totisesti, sanon minä teille: ei herätysliike ole ihmistä vaan ihminen herätysliikettä varten!" SRK 2:9

Jumala on elämän ja kuoleman Herra

Emmehän halua olla käyttämässä turvavöitä. Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

Emmehän halua olla auttamassa nälkää näkeviä. Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

Emmehän halua olla syömässä tämän maailman sydänlääkkeitä. Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

Emmehän halua käydä syöpähoidoissa, kussa pilkkaajat istuvat. Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

Emmehän halua olla käyttämässä tämän ajan suojateitä, emmekä olla
väistelemässä rekkoja. Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

Emmehän halua olla ohittelematta keltaisella viivalla. Ei sieltä ketään tule. Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

Emmehän halua ottaa rokotuksia, vaan tahdomme olla ottamassa kaikki taudit vastaan. Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

Emmehän halua aivan kuin olla nurmikkoa leikkaamassa. Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

Emmehän käytä kätilöä synnytyksessä. Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

Usko lohduttaa kun maailma(nmestaruuskisat) ahdistaa

Moni uskovainen ei tiedä, että myös Brasiliassa on elävää uskoa. Maan jalkapallojoukkueestakin löytyy paljon uskovaisia. Vaikka tämänmaailmanmestaruuskisoissa tulikin itkua ja hammastenkiristystä, ja veljet joutuivat kipuilemaan suuren päästettyjen maalien kiusauksissa niin oli turvallista nähdä kuinka evankeljumilla saatiin olla korjaamassa kaikki synnit, epäilykset ja harhasyötötkin.

Monimaallisen tappionkin hetkellä saamme jäädä uskomaan, että näin se on Jumala asjan hyväksi nähnyt ja että se kuuluu hänen suureen suunnitelmaansa, vaikka meidän onkin murheen alhossa sangen vaikija ymmärtää miksi Jumala tämän sallii. Onhan kirjoitettu: "Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi."

Iltahartaus: maailmallisen kevyen limonadin vaarat

Sain eilen olla keskustelemassa perheemme rakkaiden nuorten kanssa virvoitusjuomien vaaroista. Nuoret olivat porukalla menneet ostamaan Pepsi Maxia, kevytlimonadia, ja sitä siemmailleetkin kaupan kulmilla. Siinä sitten oli eräs ystäväperheemme uskovainen äiti kävellyt ohi ja kysynyt, että onko ne pojat ajatelleet, että se ei tuommoinen light-juomien nauttiminen ole uskovaiselle sopivaa. Pojat olivat rehellisesti vastanneet, että he eivät näe siinä mitään väärää.

Minä otin asian illalla puheeksi näiden rakkaiden nuorten kanssa, ja me keskustelimme yömyöhään siitä mitä me uskovaisena haluamme olla ajattelemassa kevytlimonadien nauttimisesta. Minä ymmärrän, että varsinkin nuorten, joilla synnin houkutukset ja tämän maailman virvokkeet tulevat päivittäin niin lähelle, voi olla vaikea ymmärtää mitä pahaa on kevytkokiksessa. He saattavat ajatella, että eikö se ole aivan samanlaista tavaraa kuin klassinenkin limukka.

Kuitenkin tämä on asia, joka ei ihmisjärjelle aukene, mutta jonka me uskon kautta ymmärrämme, että kevyestä virvoitusjuomasta tulee paha meno. Me vanhemmat myös saamme olla nuoriamme opastamassa, että lightissä, zerossa, maxissa ja ties mitä peitenimiä se tämä maailma on niille kevyille maailmallisille juomille keksinytkään, on elävälle kristillisyydelle vieraita kirjaimia. Näin meidän omatuntomme ei salli meidän niihin ryhtyä.

Me uskovaisina emme halua olla seuraamassa itsekkään luontomme himoja, vaan haluamme myös miettiä mitä me omalla käytöksellämme muille ihmisille haluamme viestiä. Olemmeko me silloin elävän uskon lähettiläitä, jos me light-juomat kourassa seisoskelemme tämän maailman markettien kulmilla.

Lopulta olimme yhtä mieltä siitä, että ei ole hyvä olla seurakuntaa jakamassa sellaisella käytöksellä, joka pahentaa jonkun heikoimmista veljistä tai sisarista. Niin me saimme lopuksi siunata toisiamme evankeliumilla, joka pesee synnit ja aspartaamin jäämätkin sielustamme.

Uskovaisen puhelimen hautajaisissa

Saimme olla laskemassa haudan lepoon rakasta puhelintamme. Siellä jäi mieleen erityisesti uskovaisen rovastin puhe:

"Sinä puhuit ihmisten ja enkelien kielillä. Mutta sinulta puuttui rakkaus, siksi olit vain helisevä puhelin ja kumiseva kaiutin.

Sinä tunsit kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon. Sinussa oli virtaa niin että voit siirtää vuoria, ainakin aamulla heti latauksen jälkeen.

Sinä jaoit tekstareita yhteydenottoa kaipaaville ja annoit vaikka polttaa itsesi tulessa (puhumattakaan niistä toistuvista lattialle pudottamisista). Mutta sinulta puuttui rakkaus, siksi et ollut mitään.

Minä olin kärsivällinen, minä olin lempeä. Minä en kadehtinut, en kerskunut enkä pöyhkeillyt, en käyttäytynyt sopimattomasti (paitsi joskus kun jo kolmatta kertaa katkaisit saman puhelun ja viidettä kertaa illan aikana vaadit asettamaan sim-kortin), en etsinyt omaa etuani, en katkeroitunut, en muistanut kärsimääni pahaa.

Kaiken minä kestin, kaikessa uskoin, kaikessa toivoin, kaikessa kärsin.

Sinusta, kaikella kunnioituksella, en voi sanoa samaa. Päinvastoin.

Et ollut kärsivällinen, lempeydestä nyt puhumattakaan, vaan katkoit puheluita, katkaisit yhteyden puhelinverkkoon ja aina vain vaadit laturin johdon liittämistä.

Sinä käyttäydyit sopimattomasti, muistelit loputtomiin kärsimääsi pahaa, kerskuit ja pöyhkeilit niillä iänikuisilla käsittämättömillä virheilmoituksillasi juuri silloin kun yritin etsiä netistä taas apteekin aukioloaikoja lapsen huutaessa korvakivusta niin että päätä jomotti.

Sinä et kestänyt koskaan kuukautta kauempaa, sinuun ei voinut uskoa, sinuun ei voinut laittaa toivoa, mutta kärsimään sinä laitoit liiankin kanssa.

Sinusta puuttui rakkaus sen kaikissa muodoissa, niin että minunkin rakkauteni sinua kohtaan muuttui ensin välinpitämättömyydeksi, sitten turhautumisen kautta vihaksi ja aina vain syveneväksi katkeruudeksi.

Hyvästi sinä kärsimyksen kapula!"

Viimeinen tuomio

Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.

Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.'

'Minulla ei ollut seurahaluja, mutta te pakotitte minut seuroihin. Minä en ollut kuuliainen seurakunnan armoneuvoille ja te järjestitte hoitokokouksen. Minä kyseenalaistin ja olin kovakorvainen, ja te palautitte minut ruotuun.'

'Minulla oli korvakorut, ja te kerroitte että niiden pitäjä joutuu helvettiin. Minä katsoin televisiota, ja te veitte sen saatanan sontaluukun ulos ja hajotitte. Minä olin synnin orja ja te teitte minusta seurakunnan orjan. Minä olin naispappi ja te erotitte minut yhdistyksen luottamustehtävistä. Minä ehkäisin ja te lakkasitte tervehtimästä Jumalan terveellä.'

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin sinulla ei ollut seurahaluja ja pakotimme sinut seuroihin, tai milloin et ollut kuuliainen ja me järjestimme sinulle hoitokokouksen? Milloin me näimme sinut kovakorvaisena ja palautimme sinut ruotuun, tai korvakorut korvassa ja kerroimme sinun joutuvan helvettiin.'

'Milloin me näimme sinut television ääressä ja rikoimme sen? Milloin näimme sinut naispappina ja erotimme yhdistyksen luottamustehtävistä? Milloin näimme sinun ehkäisevän ja lakkasimme tervehtimästä Jumalan terveellä?'

Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Saarna sunnuntaiksi

Se oli Paavali, samalla lailla erehtyväinen, kuin kuka tahansa ihminen. Ei kannata ripustautua kuolevaisiin, vaan yksinkertaisesti uskoa siihen, että seurakunnan Henki johtaa kaiken seurakuntaan kätketyn tiedon ja viisauden ymmärtämiseen, kunhan vain pysymme uskon kuuliaisuudessa seurakunta-äitä kohtaan, emmekä ala omalla järjellämme näitä uskon asioita tutkimaan, aivan kuin siitä sanotaan: kus[es]sas on tämän maailman tutkija. Se on antikirstutuksen henki, joka ei anna elävän kristillisyyden omaan kirstuunsa viimeisiä kansinauloja kaikessa rauhassa lyödä. Sillä se kavala antikirstutuksen henki tietää, että silloin kun se viimeinen naula siihen kanteen lyödään, niin silloin ei enää kukaan parattu pääse pois tästä rauhanyhdistysten valtakunnasta, ei vaikka kuinka pyrkisi, vaan kaikki on kutsuttu osallistumaan ikuisesti jatkuviin hoitokokouksiin, jossa meitä jokaista kohdellaan oman ansiomme mukaisesti. Rakkaat siionin muurin vartijat, olemmehan me valppaina, kuten DDR:n rajavartijat, ettei vain kukaan meidän kontollemme uskotuista pääsisi livahtamaan valtakunnan raja-aidan toiselle puolelle, jossa yltäkylläinen laidun on. Sillä voi sitä, jonka viimeisenä hetkenä todetaan SRK:n johtokunnan toimesta olleen nukkuvana tai suorastaan hempeässä hengessä, ja ylönkatsoneen tämän meille uskotun vaativan tehtävän pitää lauma kasassa ja järjestyksessä. Emmehän me, rakkaat, halua olla ketään päästämässä niistä taakoista, jotka olemme muille asettaneet ja joita emme itsekään kykene kantamaan. Mutta tämä kuuliaisuus, tämä rakas kuuliasuus, saara-äidille, joka meidän autuaaksi julistamistamme varten odottaa meiltä kuuliaisuuden tekoja, se se on meille kaikkien rakkainta. Emmehän halua olla ketään hoitamassa vastenmielisesti, vaan sydämemme palosta, sillä se on otollinen aika nyt, kuten siionissa on aina ja jokaisella ajalla haluttu nähdä. Ja vielä kaikissa tilanteissa, niissäkin, joissa meitä vastaan on Raamatun sanalla haluttu olla vastaan käymässä, ja on usein tuntunut, että sen Raamatun sanan painon alla on aivan kuin alkanut epäilemään, että onkohan se asia sittenkään näin, mutta kuulkaa, kyllä silloin ovat wakaat weljet olleet aina muistuttamassa mieleen, että pois tuollaiset epäilykset, kyllä meidän henkemme todistaa, että asia on juuri näin. Joskus on kuulkaa, rakkaat, tuo antikirstutuksen henki saanut valtaansa vieläpä sellaisen veljen, joka aiemmin oli meidän kaikkien muiden kanssa samoja poteroita ja bunkkereita kaivamassa, ja miinakenttiä kylvämässä, niin sellainenkin veli on lähtenet tutkimaan Raamatun sanaa, ja kuulkaa, eksynyt kauas tästä kalliista kuuliaisuudesta saara-äidille. Silloinhan, me olemme, rakkaat, aina halunneet olla heittämässä tuollaiset koirat, jotka ovat kapisiksi tulleet, ulos, sinne, missä yltäkylläisyys ja elämä ovat ja olemme halunneet muistaa, että heidän vartiovuorostansa ei enää mitään mainita, koska sellainen saattaisi meidän vartioitavaksemme uskotuissa hämmennystä aikaansaattaa. Tälläkin siunauksettomalla ja armottomalla hetkellä tahdomme olla kätkemässä itseämme rakentamamme yleisen mielipiteen suojamuurin taakse ja siihen ihanaan syytesuojaan, jonka harjoittamamme hengellinen väkivalta meille antaa. Näin jäämme uskomaan kaikkea hyvää meistä itsestämme. Amen.