Jeesus ja viini

Monia uskovaisia ihmetyttää miksi uskovainen ei voi juoda viiniä, kun Jeesuskin joi.

On hyvä huomata, että Jeesus joi viiniä vain alkuvaiheessa, kun hän ei ollut vielä tehnyt parannusta.

Laittomien aiheiden vaarat

Miksi epäuskoiset eivät millään halua ymmärtää ja hyväksyä, jos Jumalan valtakunnassa toimitaan ihan samoin kuin maailmankin yhdistyksissä?

Kyllä, meillä on laitettu puhujia hyllylle liiasta Kristus-keskeisyydestä. Mitä sitten? Virpi Kuitunenkin pistettiin hiihtokisoista hyllylle Hemohessin käytöstä.

Jos joku veli puhuu Kristuksesta saarnoissaan, on se epäreilua niitä kohtaan jotka tyytyvät Paavalia tai heprealaiskirjettä selittämään. Veli saa selkeän kilpailuedun ja siksi hyllytetään määrittelemättömäksi ajaksi laittomien aiheiden käytöstä.

Niin yksinkertainen se on tämä meidän uskomme.

Kristus-keskeisyydestä

Tämän maailman mediat ovat viime aikoina toistuvasti repostelleet Jumalan valtakunnan sisäisiä asioita hyvin ikävään sävyyn. Kristillisyydessämme on ollut yksittäisiä tapauksia, missä rakkaita puhujaveljiä on rakkaudella hoidettu. Heille on haluttu antaa helpotusta heidän vaikeuksiensa keskellä, niin että heidän ei enää tarvitsisi vaivata itseänsä palvelusvuoroilla.

Etenkin yksi asia on ollut vaikea ymmärtää niille, jotka eivät näitä asioita ole ymmärtämässä uskon kautta: Miksi vapautetaan sananpalvelija siitä syystä, että hän on liian Kristus-keskeinen? Haluamme hieman valottaa mihin Jumalan sanan kohtaan tämä asja perustuu.

Jumalan sana varoittaa, että kenkään ei saa nähdä Jumalan kasvoja. Ja kuten te rakkaat lapsetkin tiedätte, Jumala on kolmiyhteinen, eli Kristus on myös Jumala. Näin myöskään Kristuksen kasvoja ei saa kenkään nähdä. Siksi emme halua myöskään piirtää tahi maalata Jumalan eli Kristuksen kasvoja. Ja jos puhuja on oikein Kristus-keskeinen, hän ikään kuin maalaa Kristuksen kasvoja ihmisten mieliin. 

Tällaista emme voi sallia, vaikka me inhimilliseltä puoleltamme koemmekin vaikeaksi sananpalvelijan ja rakkaan veljen vapauttamisen tehtävistään. Mutta meidän on toimittava inhimillistä minäämme vastaan ja kuunneltava mitä epäinhimillinen minämme neuvoo. Näin Jumala meille yksiselitteisesti sanassaan opettaa. 

Jääkää Jumalan ja hänen armonsa sanan siunattuun haltuun!

Hoitokokous on kuollut. Eläköön hoitokokous!

On selvää, että vaikka hoitokokous sanana on syntiä eikä ole uskovaisen rauhanyhdistyksen huonekalu, niin toisen uskon ja vakaumuksen nujertaminen on kallis ja arvokas perinne, josta tahdomme pitää kiinni. Aivan kuten Jumalakin piti kiinni... jostain.

Julistetaan täten hoitokokoukset loppuneeksi. Samalla julistetaan alkaneeksi nimikilpailu: Millä nimellä pitäisi kutsua kokouksia, missä yhdistyksen johdolle tai muille vaikutusvaltaisille veljille rasitteeksi muodostunutta henkilöä voidaan ojentaa.

Onhan selvää, että uskonnonvapaus antaa Jumalan lapsille oikeuden rajoittaa toisten Jumalan lasten uskonnonvapautta.

http://testi.paivamies.fi/usko-ja-elama/paakirjoitukset/873/

Tärkeimmät asiat ensin

Miksi Jumala salli holokaustin tapahtua?

Hän ei ehtinyt puuttumaan siihen, koska hänen aikansa meni silloin sen miettimiseen missä olosuhteissa selibaatti on sallittu.

Uskovainen on tarkkailun alla netissäkin

Päivämiehestä poimittua: "Mitä jaat sosiaalisessa mediassa: kuvat, kannanotot ja tykkäykset? Uskovainen on uskovainen netissäkin."

Suomennettuna: Sinua valvotaan netissäkin. Ellet julkisesti taivu meidän mielipiteisiimme, me kyllä löydämme keinot puuttua.

Uskon kautta

Usein seurasaarnoissa sanomme "Uskon kautta ymmärrämme, että..." Moni epäuskoinen kyselevällä mielellä on lähestynyt kysyen mitä se tarkoittaa.

Me haluamme olla avaamassa, että se tarkoittaa, että asialle ei ole muita perusteita kuin että me uskomme niin. Uskon kautta ymmärrämme, ettei asioita tarvitse sillä tavalla olla raamatuilla perustelemassa niin kuin tämän ajan omavanhurskaat tekevät.

Uskon kautta ymmärrämme, että vain tässä herätysliikkeessä on pelastus.

Uskon aakkosia

Tässä ajassa esiintyy paljon kritiikkiä sitä kohtaan, että kristillisyydessämme seurakunnan paimeniksi valikoituu enimmäkseen vanhempia miehiä.

Sydämen elävä usko kuitenkin avaa meille sen kalliin uskon näköalan, että tämä on kuulkaa rakkaat sisaret ja veljet Jumalan suurta johdatusta. Onhan Isä Jumalakin kuin vanhempi mieshenkilö: Hän uskoo ja kehuu olevansa kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Hän sanoo, että hänen lastensa tulee toimia hänen tahtonsa mukaan. Hän on jopa kirjannut tahtonsa tuhatsivuiseen kirjaan. Ja loppujen lopuksi hän kuitenkin on nöyrästi hiljaa kun hänen vaimonsa, tämä meidän ihana ja suloinen Saara-äiti, kertoo lapsille mitä perheen pää on OIKEASTI tarkoittanut ja mitä lasten OIKEASTI tulee tehdä kelvatakseen Isälle Jumalalle.

Jakamaton rakkaus

Seurakunnan jakamaton rakkaus on Jumalan lapsen tuntomerkki ja sananpalvelijan tehtävän edellytys, kuten suviseuroissakin useissa saarnoissa saimme kuulla.

Jumalan valtakunnassa on aina opetettu, että jos rakkautta aletaan jakamaan epäuskoisille, on se varma merkki epäuskosta. Siksi haluamme ahkeroida jakamattomassa rakkaudessa.

Uusi siionin laulu

https://www.youtube.com/watch?v=YxIiPLVR6NA

Viime viikonloppuna saimme kokoontua yhdelle koolle rakkaan kristillisyytemme opistolle laulamaan uusia siionin lauluja. Paikalle oli saapunut sankka jumalanlasten joukko, jossa varsinkin lasten ja nuorten suuri määrä ilahdutti kovasti ja jota maailman tiedotusvälineetkin ihmettelivät.

Erityisen innokkaasti seurakansa yhtyi tähän uuteen siionin lauluun, jonka kristillisyytemme laulu- ja soitinryhmä (yhtyeitähän me emme halua eikä meidän tarvitse olla perustamassa, kuten me Uskon Kautta ymmärrämme) esitti. Laulun nimi on "Jumalan Terve, rakas veli" (eng. Hey Brother!)

Laulu alkaa kuvauksella siitä, kuinka kristillisyytemme seurapuheet voivat joskus meidän lihallisen minämme mielestä tuntua loputtoman pitkiltä, mutta kuinka kuitenkin sieltä aina haluamme olla ammentamassa virvoitusta kuolemattomille sieluillemme edes sen määräosan, jonka rakas jumalamme puhujamme näkee hyväksi meille kullakin ajalla antaa.

"Hey brother, there’s an endless road to re-discover."

Ja vaikka joskus tulisi aivan kuin olo, että haluaisimme olla seurojen sijaan tämän maailman riennoissa, joillekin kun maailman konsertit tai urheilutapahtumat ovat rakkaita, niin muistamme että kun niissä tarjoillaan sitä alkoholia, josta paha meno tulee, niin vaikka me vain vettä joisimme niin siellä ei kuitenkaan saada sitä sovintoveren suomaa virvoitusta, jota me täällä seuroissa saamme olla ammentamassa.

"Hey sister, know the water's sweet but blood is thicker."

Ensimmäisen säkeistön lopussa laulukansa vielä yhtyy huokaukseen sen uskonystävän puolesta, joka tämän maailman myrskyissä synnin kuorman alla aivan kuin meinaa uupua ja ehkä jopa joutuu kiusauksiin miettiessään miten hän jaksaa, jos Jumala mittaamattoman suuressa armossaan vielä siunaa lisää perhettä. Huokaus muistuttaa sinuakin siitä, että uskonystävät kyllä auttavat uupuvaa, kun vain jaksaa uskoa ja muistaa että lapset ovat meille ilo eivätkä taakka.

"Oh, if the sky comes falling down for you, There’s nothing in this world I wouldn’t do."

Horjuvaa veljeäkin on hyvä muistuttaa siitä kuinka tärkeä on uskoa, että on vain yksi Jumalan seurakunta.

"Hey brother, do you still believe in one another?"

Samoin horjuvalle sisarelle on hyvä puhua kuinka mittaamattoma arvokas asia on se, että pysyy yhteisessä rakkaudessa.

"Hey sister, do you still believe in love, I wonder?"

Laulu myös niin kauniisti kertoo siitä, että vaikka sinä rakas veli tai sisko kulkisit pimeässä laaksossa ja synti ahdistaisi niin seurakunta on kanssasi. Ja vaikka olisit yksin ja ajattelisit että voinhan minä vähän kokeilla synnin houkutuksia niin muista silloinkin että Jumala näkee salaisimmakin ajatuksesi, ja jos häntä vastaan ajatuksin rikot niin hän sen huomaa.

"What if I'm far from home? Oh, brother I will hear you call."

Ja vaikka tämän uskon vuoksi menettäisit kaiken ajallisen; materian ja elämänilon niin me voimme uskotella, että kaikki on sittenkin sen arvoista, olethan osa jumalanlasten piskuista laumaa, joka lupaa itselleen ikuisen pelastuksen palkintona ajallisista vaikeuksista, joihin tämä lauma jäsenensä ajaa.

"What if I lose it all? Oh, sister I will help you out!"

Lopuksi todettiin yhdessä, että on ihana saada vaeltaa tässä uskossa ja osana herrain lammaslaumaa. Vaikka meiltä vaadittaisiin kuinka mielettömiä tekoja osoitukseksi uskovaisuudestamme, niin kun ottaa järjen vangiksi ja uskoo vain niin kuin neuvotaan niin saamme kerran kostua perille. Uskomiseen se jää.