Uskovaisena maailmassa

Mirja on uskovainen perheenäiti. Hänen työpaikallaan on myös toinen uskovainen perheenäiti Anne. He asuvat kuitenkin eri siionin alueilla, eivätkä siksi tunne toisiaan.

Eräänä päivänä Mirja ja Anne istuvat työmatkalla autossa. Auto on työpaikan. Mirja käynnistää auton, jolloin sen radiosta pärähtää soimaan maailmallista musiikkia. Mirja lähes vaistomaisesti ojentaa kätensä laittaakseen radion pois, mutta hätkähtää ja ajattelee ”Mitähän tuo Anne ajattelee, jos laitan pois. Varmaan arvaa, että olen uskovainen.” Mirja laittaakin radiota isommalle, koska olisi ikävä joutua selittämään vakaumusta työkaverille.

Annea kiusaa korvia huumaava musiikki. Hänen omatuntonsa kolkuttaa niin, että otsalohkoa jomottaa. Sanoisikohan Mirjalle, että laittaa radion pois. Ei, se varmaan ihmettelisi mikä hapankorppu oikein olen. Ehkä se jopa alkaisi udella miksi en kuuntele musiikkia. Onkohan se alkanut epäillä, että olen uskovainen. On se niin vaikeaa olla uskovaisena pahan maailman keskellä. Pakko varmaan vain kuunnella. Musiikki on itse asiassa ihan mukiinmenevää. Mutta silti: mitä jos muut uskovaiset saavat kuulla, että kuuntelen maailmallista musiikkia. Sisarillassakin Sari kertoi kuinka oli pyytänyt työpaikalla sulkemaan maailmallisen radiokanavan. Muut sisaret kehuivat ja vähän ihailivatkin Sarin rohkeutta. Olisi se kyllä helpompi, jos tuo musiikki olisi kiinni. Voihan vaikka olla, että työpaikalla on muitakin uskovaisia, ja Mirja vahingossa kertoo heille, että he kuuntelivat poppia matkalla.

Musiikki loppuu, ja toimittaja alkaa puhua. Puhuu uskonnosta. Yhtäkkiä toimittaja kertoo, että hän on kerran seurustellut vanhoillislestadiolaisen tytön kanssa. Mirjalla nousee puna poskille. Hän on kuin ei kuulisikaan, ja keksii tikusta asiaa, että Anne ei alkaisi keskustella uskon asioista. ”Onpas tässä autossa… (apua, mitä mä keksin) hyvät renkaat”. Anne helpottuu, onneksi Mirja ei kuullut mitä radiossa puhuttiin: ”Joo, on todella hyvät. Olisipa itselläkin tällaiset renkaat. Mistähän näitä saa?”…  Siinä sitten naiset keskustelevat tiestä ja renkaista vaivaannuttavan teennäisesti kunnes radiossa puhe loppuu ja maailmallinen musiikki alkaa. Anne helpottuu. Eipä olisi voinut uskoa, että joskus helpotun näin paljon kun rokin rääyntä alkaa kuulua radiosta.

Yhtäkkiä Mirja kysyy kesälomasuunnitelmista. Anne sanoo, että ei ole mitään ihmeempää suunnitteilla. Voikohan Mirjalle sanoa, että menee Vaasaan. Siellä on suviseurat. Parempi ehkä, ettei sano Vaasasta mitään. Muuten se voi alkaa udella liikaa. Anne vastaa, että ajatteli käydä Länsi-Suomen lomalla. Mirja kyselee onko Annella sukulaisia siellä. Ei ole. Muuten vain ajateltiin juhannuksen jälkeen vähän käydä ajelemassa. Siellähän on merta ja rannikkoa ja peltoja. Kyllä siellä kannattaa ajella. ”Mihin päin Länsi-Suomea”, kysyy Mirja. Anne vastaa, etteivät vielä tiedä, ex tempore varmaan sitten vähän katsellaan mihin ehditään.

Mirja ihmettelee miksi joku lähtee noin vain Länsi-Suomen lomalle sen tarkemmin suunnittelematta. No huvinsa kullakin. Onneksi itsellä on suviseuramatka tiedossa niin ei tarvitse lähteä tuollaisille ihmelomille itse kuten tämän maailman ihmiset. Varmaan Annella on juoppo mies, eivätkä siksi voi oikein matkustella pidemmälle. Onneksi minulla on hyvä raitis uskovainen mies. Pelkääköhän Anne, että mies pettää ja jättää. Kauheaa varmaan semmoisen keskellä suunnitella lomamatkaa.

Pian naiset saapuvat perille. He menevät työpaikalleen. Siellä onkin yllättäen työkaveri Pirjon syntymäpäiväjuhlallisuudet. Annelle ja Mirjalle tarjotaan lasilliset kuohuvaa. ”Apua!” naiset ajattelevat kuin yhteen ääneen – mutta aivan äänettä. Enhän minä tuota voi ottaa. Mutta kaikki tuijottavat. Mitähän ne ajattelevat jos kieltäydyn. Ehkä parempi vain ottaa. Eihän täällä ole ketään uskovaisia. Ei tästä kukaan voi tietää. Jos en maista ollenkaan. Pidän vain kädessä. Joo, niin on helpompi.

Kaikki nostavat maljaa. Anne ja Mirjakin nostavat. Mirja katselee ympärilleen epävarmasti. Huomaakohan kukaan, että olen aivan paniikissa. Ehkä nostan huulille lasin, ettei kukaan kiinnitä huomiota. Hyi, meni vähän suuhunkin. Onpas pahaa. Mirja huomaa, että Annekin irvistää. Irvistääköhän se pilkalla? Onkohan se huomannut minun epävarmuuden? Tosi noloa. Otan kyllä reilut hörsyt, että epäilyt kaikkoavat. Huh, olipas pahaa. Kaikkea silmänpalvontaa sitä pitää pahan maailman keskellä tehdä.

Anne katsoo, että kaikki muutkin ovat oikein luonnollisesti, jopa Mirja, jonka hän ei koskaan ole nähnyt juovan, naukkailee kuohuvaa. Pakko ehkä minunkin.

Niin sitten menee työpäivä, ja viikko. Tulee viikonloppu. Anne menee rauhanyhdistykselle. Pihalla hän huomaa kuinka rauhanyhdistyksen ovesta astuu sisään Mirja. Apua! Anne menee sivuovesta sisälle, ja käy ehdottamaan keittiölle, että hän voisi tulla keittiövuoroon. Mirja ei saa huomata häntä.

Kyllä maailmassa on vaikeaa.

Hoitomiehen tietolaari

- Haloo haloo, ja Jumalan terve! Tämä on syksyn ensimmäinen lähetys Hoitomiehen tietolaarista, kuka meillä on linjoilla?

- Jumalan terve, Iivari Mäntsälästä soittelee.

- Noniin noniin, mikäpä Iivarin mieltä painaa näin alati pimenevässä ajan illassa?

- No semmosta minä vain mietin että mikä siinä on kun minua yks veli kävi oikeen kovasti kovistelemassa...

- Niin Iivari-velikö tahtoo sanua että veli armosa ja tottuuesa lähesty ku olit vikkaan joutunu niinkö?

- No sehän tässä onki ku minua mietityttää miksi se on armossa ja totuudessa lähestymistä kun mua muilutetaan mutta kun minä puutun johonkin vääryyteen niin minua syytetäänkin että oon vikomassa, vaikka minä...

- Kyllä koko studiotiimi nyt haluaa olla Iivarille aivan ku kaikki vikomiset ja eppäilyksekki anteeksi saarnaamasa, ja antaa voimaa velijelle vaan omakohtaisesti uskoa, eikö nyt oo hyvä ku sait rauhan omalletunnolle, hä?

- No en tiedä ku kysymys olikin että miksi minun teko on vikomista mutta johtokuntalaisten samanlaiset teot on yhtäkkiä vaan armoa ja totuutta?

- Rakas veli, ei se oo hyvä tuommosia just anteeksi annettuja asioita alakaa nuin kaivelemmaan, ne ku on pohojattomasa armommeresä Titanikin syvvyyesä upotettuna nii hyvä se on sunki armovaltakunnasa vaan jatkaa talostelua vapailla mielin.

- Niin no onhan se niin, mutta ihan minä vastasuuden varalle vain haluaisin tietää etten vaan olis turhaan vikomassa, mutta ku en tiedä mikä siinä on se ero siinä että onko se niinku vikomista vai armoneuvomista?

- No onhan se hyvä että kyselet kunhan muistat ette kysseenalasta kuitenkaan. Se ero on kato hiuksenhieno mutta se erottaa taivasmatkalaiset epäuskosista nii se on syytä pittää mielesä... mutta että on se hyvä muistaa että ei mentäs vikomaan niitä johtokunnan velijiäkkään ku ne on kuule niin tuulisella paikalla ja voimatki meinaa loppua ku maailma hyökkää koko ajan että olis parempi rukkoilla voimia niille eikä vaan olla rikkomasa yhteistä rakkautta. Välikysymykset kuuluu politiikkaan eikä Jumalan valtakuntaan, ei meillä oo mittään oppositioita ku me ollaan yksmieliset vaikka tietenki meiänki seassa on ne mä'ät kalat jotka ei oo yksmieliset mutta ei ne taivaaseen pääse, käy ku tyhymien neitsyitten kai sää ymmärrät? Uskon kautta, tietenki.

- Ymmärränhän minä, mutta kun minä kuulin että se johtokunnan veli minusta levitteli pahoja puheita niin minä kyselin että ootko sinä levitelly tämmösiä ja että se ei tunnu hyvältä. Minä ihan vain sopiakseni lähestyin, mutta se veli minua alko vain haukkumaan ja uhkaileen että minä oon noussut Jumalan valtakuntaa vastaan ja että minut hakataan irti seurakunnasta ja heitetään tuliseen pätsiin missä hampaita kiristellään...

- Se on kato tuo Jumalan sana kaksteränen miekka, se joko parantaa tai pahentaa

- Niin se näköjään, joo kyllä se oli pahana se veli...

- Joo, mutta älä ny yritä vääntää tätä ihan toiseksi, ku minä olin sanomassa että sinä selevästi pahennuit ku tämä veli sua armolla ja tottuuella lähesty ja yritti sua saaha antamaan ihan iliman ehtoja anteeksi, ja unohtamaan keskinäiset kaunat. Ookko nää miettiny onko sulla ihan omatunto puhtaana ku et kestä kuunnella semmosta armosaarnaa?

- Mutta miten se mun sanominen oli vikomista, mutta johtokunnan veljen sanominen oli armosaarnaa, minä en ymmärrä...

- Kyllähän me saamme uskon kautta olla ymmärtämässä että erehtymättömän seurakunnan valitsemat paimenet ovat vastuullisella vartiopaikalla, ja he voivat ja heidän kuuluuki saarnata synti synniksi ja tarvittaessa käyttää opetuksen, neuvon ja nuhteenki sanoja seurakuntalaisten pitämiseksi elämän tiellä...

- Tarkoittaako veli toimittaja että kaikki riippuu vain siitä kuka tekee ja kenelle, että se määrittää mikä on oikein ja mikä väärin? Emmekö me kaikki ole samanarvoisia Jumalan valtakunnassa?

- Se kuule heleposti käy niin että ku synti tarttuu eikä sitä paa pois niin se alakaa seurakunta ja sen valitsemat paimenet näyttää aivan ku halavoilta. Ku se jumala tekkee työtä vikkaan joutuvien heikkojen velijien kautta niin sitä heleposti sitten ihiminen ylypistyy ja kasvaa niin lihavaksi lampaaksi ettei ennään aitaukseen mahu. Ootko sinä alakanu nähä tämän armovaltakunnan aivan ku ulukuapäin? Sillon se näyttää surkialta se seurakunta, on kuule ulukopuolelta vioilla ja virheillä peitelty, niin ku hakomaja yrttikastikkeesa. Ei kai sitä sulle vaan niin oo käyny? Millon oot viimeksi käyny seuroisa?

- No nyt on kyl ollu lapset sairaana...

- Se on selevästi sinnuun tarttunu tuo maailmallinen puhheenparsikin. Sanoit että "kyl", kyllä oikeen syämmeen viiltää ku puhutaan niinku tämän maailman ihimiset, eikä Jumalan valtakunnan murrettakaan ennään puhuta ettei vaan maailma huomais että oot Jumalan lasten joukosa. Ekkö sää oo kuullu että äläkää mukkautuko tämän maailman mennoon äläkääkä istuko kussa pilikkaajat istuu?

- Ei ku...

- Kannattaa olla kuuliainen ja valavua ku et tiiä millon se hetki tullee. Se monesti ku tullee vikova ja kysseenalastava mieli niin usseimmiten sielä on taustalla jottain muuta. Mikäpä muu ku synti se semmosta saa aikaan. Ei oo sillon sieluntila oikia. Usiasti se on nähty että taustalla on halu sallia naispapit ja ehkäsy, ja kohta homotki mennee naimisiin, ja kato vaan niin seuraavaksi vaaitaan että koiranki kans pittää voia mennä vihille. Mitä mieltä sää oot naispappeista ja ehkäsystä?

- En mää niistä tiiä mittään, en oo miettiny, kai se on niinku veljet on hyväksi nähny. Mutta ku se minulle jäi vieläkin epäselväksi että mikä ero on vikomisella ja rakkaudessa puhuttelemisella?

- Sinä oot kova jankkaamaan. Ei nämä asiat kato aukia jos ei jumala valtakuntansa palavelijoiten kautta niitä aukase, uskon kauttahan me ymmärrettään että selevä erohan siinä on ku yöllä ja päivällä. Lähetysaika alakaa vaan lähestyä loppuaan eikä tästä nyt näytetä pääsevän mihinkään ku sinä oot niin vikovalla mielellä saivartelemassa mutta säähän olit Mäntsälästä eikös juu?

- Niin

- No niin, meillä on aika loppu mutta ei hätiä mitiä, mepä pistetään ilimotusta teiän johtokunnalle että käyvät antamasa sulle sielunhoitua niin pestään nämäkki synnit pois, kuurataan niin että iho punottaa. Parempihan se on mennä punasella iholla taivaaseen entä ku valakosella kaotukseen. Tähän päättyki syksyn ensimmäinen Hoitomiehen tietolaari, ensi kerralla jälleen taas! Jumalan rauhaan!

*Tuut tuut tuut*

Uskovaisten joulun lähestyessä

SRK:n pojat: 

Pääsihteeri (Herodes), Tutkia (Muriaanien kuningas), Johtokunnan pj. (Knihti), Joku vielä tuntematon vasta puhujaksi lyöty (Mänkki)

SRK:n pojat tulevat ovesta ja puheenjohtaja kysyy: 

Saako tulla laulamaan? 

Saatuaan luvan tulevat ja alkavat laulaa: 

Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin uskovaiselle. 

Sekä isännill' että emännill', jokaiselle kuin talossa on. 

Ja me toivotamm', ja me toivotamm', syntien anteeks antoa. 

Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy. 

Tutkija ja puheenjohtaja asettuvat vastakkain miekat ristissä kohotettuina toisiaan vastaan mudostaen portin.  

Pääsihteeri: 

Kävelee edestakaisin puheenjohtajan ja tutkijan välistä avaten miekallaan ristikkäin olevien miekkojen kärjet ja laulaa: 
 Pää-ää-sihteeri hän se ajoi hevosillaan ja ratsuillaan. Siihen asti kun hän tuli Etelän maalta. Siihen asti kun hän tuli Oulun ry:n tykö. SRK:n pääsihteeri olen minä.  

Tutkija: 

Kääntyy pääsihteeriin päin ja sanoo: 
 Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi puhuja.  

Pääsihteeri: 

Jaa, minä en ole pelkkää puhuja, vaan SRK:n pääsihteeri, joka kannan minun kultaista Raamattuani, vanahaa käännöstä, minun edeltäjieni jäläkeen. Hoo, miksi olet noin peloissasi?  

Tutkija: 

Kävelee puheenjohtajan ja pääsihteerin miekkojen välitse laulaen: 

Hoo, jos minä olen peloissaan, olen minä historiaa tuntenut. 

Hoo, jos minä olen peloissaan, olen minä totuutta kaivellut. 

Yksi tutkija ja tiedemies tiedemaailmasta.  

Pääsihteeri: 

Vaikka sinä kuinka olet yksi historiantutkija tiedemaailmasta, pitää sinun polvistuman seurakunnan etehen ja tehdä parannus.  

Tutkija: 

Ei, vaan puheenjohtaja.  

Pääsihteeri: 

Sinä taikka sidon synteihis! 

Seisovat hetkeen vastakkain kunnes tutkija polvistuu seurakunnan eteen, pääsihteri laskee miekkansa hänen olkapäälleen. 

Muut paitsi tutkija laulavat: 

Katsokaatte nyt tuota historiantutkijaa 

kuinka sen pitää rukoileman seurakuntaa 

ja lankeeman sen etehen polovillensa. 

Nyt te ootte nähäneet tuon historiantutkijan 

kuinka sen piti rukoileman seurakuntaa 

ja lankeeman sen etehen polovillensa.