Ai missäkö Paimen? Älä siitä huoli, mennään vaan entisten pyhien askelissa!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Eevan tyttären mietteitä

Ulkonäöstä

Minä olen miettinyt tätä uskovaisen sisaren elämää. On se niin turvallista, kun ei itse tarvitse miettiä moniakaan asioita. Puhujaveljet ovat nähneet hyväksi että en meikkaa, käytä korvakoruja ja tai muita yliampuviksi luonnehdittuja käsi- tai kaulakoruja. En ole varma, että onko nilkkakorut syntiä, joten ne on varalta jätettävä pois. Onneksi voin ottaa joskus permanentin jos haluan revitellä. Ei kerrota miehille, että siinä saa samalla kevyen vaalennuksen, pitäähän meillä tytöillä jokin pieni salaisuus olla. Onneksi on tämä permanettimahdollisuus, niin voin hyvillä mielin luopua huulikiillosta ja värittömästä kynsilakasta.

Avioliiton salaisuudesta

On huojentavaa tämän maailman seksuaalisuuden keskellä, että on keidas, jossa minua ei kohdella naisena, vaan tyttönä, sisarena tai äitinä. Puhujaveljet ovat niin kauniisti saarnanneet, että meidän heikomman sukupuolen täytyy pukeutua niin että miehet pääsevät taivaaseen. Kannan tästä huolta ja tahdon olla pukeutumassa niin, että hame ylettyy ainakin polviin, vaatteet eivät korosta vartalon muotoja ja pidättäydyn räikeistä ja huomiotaherättävistä väreistä. Tunnen itseni tämän lauman keskellä henkiseksi. Minusta on ihana ajatella, että avioliiton salaisuus selviää vasta avioliitossa, enkä halua keskustella veljien kanssa seksuaalisuudesta, jotta en herättäisi vääriä haluja tai antaisi ymmärtää.

Ylpistymisestä

Minua varjellaan myös ylpistymiseltä, minkä koen siunauksena. Saan toteuttaa itseäni keittiövuorossa ja päiväkerhon pitäjänä. Minut on vapautettu monista tehtävistä, minun ei tarvitse kantaa hennoilla ranteillani kolehtia, olla järjestyksenvalvojana seuroissa, seuraisäntänä, leiri- tai apuisäntänä (siinähän voisi joutua pitämään hartauksia), ei tarvitse miettiä alustuksen tekoa tai pelätä keskusteluissa puheenjohtajaksi joutumista. On aika olematon riski, että joutuisin kantamaan vastuuta johtokunnassa tai suviseurojen vastuullisissa tehtävissä. Ymmärrän että on niin tarkoitettu, että SRK:ssa päättävät miehet. Minulla ei tosin ole käsitystä kuka minut on aikoinaan vapauttanut näistä tehtävistä ja miksi, mutta uskon, että rakkailla veljillä on näistä asioista parempi tieto ja vaatimattomana siionin tyttärenä tyydyn osaani.

Harrastuksista

Teen usein käsitöitä. Keskiviikkoisin otan joka kolmas kerta virkkauksen ompeluseuroihin. Tekisi mieli ottaa useammin, mutta en tiedä, mitähän muut siitä ajattelee. Jos vaikka luulee, että kerskun ahkeruudellani. On niin turvallista harrastaa toisten sisarien kanssa. Meillä on jumppakin, jossa soi taustalla klassista musiikkia. Joskus nuorena kävin laskettelemassa, mutta onneksi minua on neuvottiin, että sinne ei kannata mennä kun siellä on se maailmallinen musiikki. Käyn säännöllisesti sisarpiirissä. Kerran pidin siellä puheenvuoron, vaikka kyllä pitkään ajattelin että onko se itsensä esiin nostamista. Sanoin, että ei näitä uskonasioita kannata liikaa miettiä. Menee vaan usko. Uskoo vaan niin kuin puhujaveljet sanoo, raakasti, ja tekee niin kuin sanotaan. Sillä tavalla pysyy uskomassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.