Näin unta, että olin seuroissa. Puhuja saarnasi kalliisti ja aivan oikein, että "meillä uskovaisilla ei ole syntilistoja, mutta... haluammehan me... ahkeroitsemmehan... jaksammehan ottaa vastaan... emmehän me halua... kuten lauluntekijäkin sanoo "armo kuuluu sulle juuri", jos... emmehän me rakkaat halua... jaksammehan käydä seuroissa ja viedä lapsiamme... leipoa myyjäisiin... osallistua talkoisiin... usko on lahjaa ja pelkkää armoa, mutta me uskovaiset emme halua mukautua tämän maailman... sen vuoksi onkin tärkeää... jaksammehan... mutta meillä täällä Jumalan valtakunnassa... emmehän me halua... meidän ei tarvitse... tälläkin hetkellä saamme... näin saamme yhdessä... siunattuun haltuun..."
Kyllä oli turvallista herätä tällaisen unen päätteeksi.
Ei lakkaa kiitosääni
:DD
VastaaPoistaEi lakkaa kiitosääni täälläkään.
Huikean vapauttava blogi! :)