- Haloo haloo, ja Jumalan terve! Tämä on syksyn ensimmäinen lähetys Hoitomiehen tietolaarista, kuka meillä on linjoilla?
- Jumalan terve, Iivari Mäntsälästä soittelee.
- Noniin noniin, mikäpä Iivarin mieltä painaa näin alati pimenevässä ajan illassa?
- No semmosta minä vain mietin että mikä siinä on kun minua yks veli kävi oikeen kovasti kovistelemassa...
- Niin Iivari-velikö tahtoo sanua että veli armosa ja tottuuesa lähesty ku olit vikkaan joutunu niinkö?
- No sehän tässä onki ku minua mietityttää miksi se on armossa ja totuudessa lähestymistä kun mua muilutetaan mutta kun minä puutun johonkin vääryyteen niin minua syytetäänkin että oon vikomassa, vaikka minä...
- Kyllä koko studiotiimi nyt haluaa olla Iivarille aivan ku kaikki vikomiset ja eppäilyksekki anteeksi saarnaamasa, ja antaa voimaa velijelle vaan omakohtaisesti uskoa, eikö nyt oo hyvä ku sait rauhan omalletunnolle, hä?
- No en tiedä ku kysymys olikin että miksi minun teko on vikomista mutta johtokuntalaisten samanlaiset teot on yhtäkkiä vaan armoa ja totuutta?
- Rakas veli, ei se oo hyvä tuommosia just anteeksi annettuja asioita alakaa nuin kaivelemmaan, ne ku on pohojattomasa armommeresä Titanikin syvvyyesä upotettuna nii hyvä se on sunki armovaltakunnasa vaan jatkaa talostelua vapailla mielin.
- Niin no onhan se niin, mutta ihan minä vastasuuden varalle vain haluaisin tietää etten vaan olis turhaan vikomassa, mutta ku en tiedä mikä siinä on se ero siinä että onko se niinku vikomista vai armoneuvomista?
- No onhan se hyvä että kyselet kunhan muistat ette kysseenalasta kuitenkaan. Se ero on kato hiuksenhieno mutta se erottaa taivasmatkalaiset epäuskosista nii se on syytä pittää mielesä... mutta että on se hyvä muistaa että ei mentäs vikomaan niitä johtokunnan velijiäkkään ku ne on kuule niin tuulisella paikalla ja voimatki meinaa loppua ku maailma hyökkää koko ajan että olis parempi rukkoilla voimia niille eikä vaan olla rikkomasa yhteistä rakkautta. Välikysymykset kuuluu politiikkaan eikä Jumalan valtakuntaan, ei meillä oo mittään oppositioita ku me ollaan yksmieliset vaikka tietenki meiänki seassa on ne mä'ät kalat jotka ei oo yksmieliset mutta ei ne taivaaseen pääse, käy ku tyhymien neitsyitten kai sää ymmärrät? Uskon kautta, tietenki.
- Ymmärränhän minä, mutta kun minä kuulin että se johtokunnan veli minusta levitteli pahoja puheita niin minä kyselin että ootko sinä levitelly tämmösiä ja että se ei tunnu hyvältä. Minä ihan vain sopiakseni lähestyin, mutta se veli minua alko vain haukkumaan ja uhkaileen että minä oon noussut Jumalan valtakuntaa vastaan ja että minut hakataan irti seurakunnasta ja heitetään tuliseen pätsiin missä hampaita kiristellään...
- Se on kato tuo Jumalan sana kaksteränen miekka, se joko parantaa tai pahentaa
- Niin se näköjään, joo kyllä se oli pahana se veli...
- Joo, mutta älä ny yritä vääntää tätä ihan toiseksi, ku minä olin sanomassa että sinä selevästi pahennuit ku tämä veli sua armolla ja tottuuella lähesty ja yritti sua saaha antamaan ihan iliman ehtoja anteeksi, ja unohtamaan keskinäiset kaunat. Ookko nää miettiny onko sulla ihan omatunto puhtaana ku et kestä kuunnella semmosta armosaarnaa?
- Mutta miten se mun sanominen oli vikomista, mutta johtokunnan veljen sanominen oli armosaarnaa, minä en ymmärrä...
- Kyllähän me saamme uskon kautta olla ymmärtämässä että erehtymättömän seurakunnan valitsemat paimenet ovat vastuullisella vartiopaikalla, ja he voivat ja heidän kuuluuki saarnata synti synniksi ja tarvittaessa käyttää opetuksen, neuvon ja nuhteenki sanoja seurakuntalaisten pitämiseksi elämän tiellä...
- Tarkoittaako veli toimittaja että kaikki riippuu vain siitä kuka tekee ja kenelle, että se määrittää mikä on oikein ja mikä väärin? Emmekö me kaikki ole samanarvoisia Jumalan valtakunnassa?
- Se kuule heleposti käy niin että ku synti tarttuu eikä sitä paa pois niin se alakaa seurakunta ja sen valitsemat paimenet näyttää aivan ku halavoilta. Ku se jumala tekkee työtä vikkaan joutuvien heikkojen velijien kautta niin sitä heleposti sitten ihiminen ylypistyy ja kasvaa niin lihavaksi lampaaksi ettei ennään aitaukseen mahu. Ootko sinä alakanu nähä tämän armovaltakunnan aivan ku ulukuapäin? Sillon se näyttää surkialta se seurakunta, on kuule ulukopuolelta vioilla ja virheillä peitelty, niin ku hakomaja yrttikastikkeesa. Ei kai sitä sulle vaan niin oo käyny? Millon oot viimeksi käyny seuroisa?
- No nyt on kyl ollu lapset sairaana...
- Se on selevästi sinnuun tarttunu tuo maailmallinen puhheenparsikin. Sanoit että "kyl", kyllä oikeen syämmeen viiltää ku puhutaan niinku tämän maailman ihimiset, eikä Jumalan valtakunnan murrettakaan ennään puhuta ettei vaan maailma huomais että oot Jumalan lasten joukosa. Ekkö sää oo kuullu että äläkää mukkautuko tämän maailman mennoon äläkääkä istuko kussa pilikkaajat istuu?
- Ei ku...
- Kannattaa olla kuuliainen ja valavua ku et tiiä millon se hetki tullee. Se monesti ku tullee vikova ja kysseenalastava mieli niin usseimmiten sielä on taustalla jottain muuta. Mikäpä muu ku synti se semmosta saa aikaan. Ei oo sillon sieluntila oikia. Usiasti se on nähty että taustalla on halu sallia naispapit ja ehkäsy, ja kohta homotki mennee naimisiin, ja kato vaan niin seuraavaksi vaaitaan että koiranki kans pittää voia mennä vihille. Mitä mieltä sää oot naispappeista ja ehkäsystä?
- En mää niistä tiiä mittään, en oo miettiny, kai se on niinku veljet on hyväksi nähny. Mutta ku se minulle jäi vieläkin epäselväksi että mikä ero on vikomisella ja rakkaudessa puhuttelemisella?
- Sinä oot kova jankkaamaan. Ei nämä asiat kato aukia jos ei jumala valtakuntansa palavelijoiten kautta niitä aukase, uskon kauttahan me ymmärrettään että selevä erohan siinä on ku yöllä ja päivällä. Lähetysaika alakaa vaan lähestyä loppuaan eikä tästä nyt näytetä pääsevän mihinkään ku sinä oot niin vikovalla mielellä saivartelemassa mutta säähän olit Mäntsälästä eikös juu?
- Niin
- No niin, meillä on aika loppu mutta ei hätiä mitiä, mepä pistetään ilimotusta teiän johtokunnalle että käyvät antamasa sulle sielunhoitua niin pestään nämäkki synnit pois, kuurataan niin että iho punottaa. Parempihan se on mennä punasella iholla taivaaseen entä ku valakosella kaotukseen. Tähän päättyki syksyn ensimmäinen Hoitomiehen tietolaari, ensi kerralla jälleen taas! Jumalan rauhaan!
*Tuut tuut tuut*
