Iltahartaus: maailmallisen kevyen limonadin vaarat

Sain eilen olla keskustelemassa perheemme rakkaiden nuorten kanssa virvoitusjuomien vaaroista. Nuoret olivat porukalla menneet ostamaan Pepsi Maxia, kevytlimonadia, ja sitä siemmailleetkin kaupan kulmilla. Siinä sitten oli eräs ystäväperheemme uskovainen äiti kävellyt ohi ja kysynyt, että onko ne pojat ajatelleet, että se ei tuommoinen light-juomien nauttiminen ole uskovaiselle sopivaa. Pojat olivat rehellisesti vastanneet, että he eivät näe siinä mitään väärää.

Minä otin asian illalla puheeksi näiden rakkaiden nuorten kanssa, ja me keskustelimme yömyöhään siitä mitä me uskovaisena haluamme olla ajattelemassa kevytlimonadien nauttimisesta. Minä ymmärrän, että varsinkin nuorten, joilla synnin houkutukset ja tämän maailman virvokkeet tulevat päivittäin niin lähelle, voi olla vaikea ymmärtää mitä pahaa on kevytkokiksessa. He saattavat ajatella, että eikö se ole aivan samanlaista tavaraa kuin klassinenkin limukka.

Kuitenkin tämä on asia, joka ei ihmisjärjelle aukene, mutta jonka me uskon kautta ymmärrämme, että kevyestä virvoitusjuomasta tulee paha meno. Me vanhemmat myös saamme olla nuoriamme opastamassa, että lightissä, zerossa, maxissa ja ties mitä peitenimiä se tämä maailma on niille kevyille maailmallisille juomille keksinytkään, on elävälle kristillisyydelle vieraita kirjaimia. Näin meidän omatuntomme ei salli meidän niihin ryhtyä.

Me uskovaisina emme halua olla seuraamassa itsekkään luontomme himoja, vaan haluamme myös miettiä mitä me omalla käytöksellämme muille ihmisille haluamme viestiä. Olemmeko me silloin elävän uskon lähettiläitä, jos me light-juomat kourassa seisoskelemme tämän maailman markettien kulmilla.

Lopulta olimme yhtä mieltä siitä, että ei ole hyvä olla seurakuntaa jakamassa sellaisella käytöksellä, joka pahentaa jonkun heikoimmista veljistä tai sisarista. Niin me saimme lopuksi siunata toisiamme evankeliumilla, joka pesee synnit ja aspartaamin jäämätkin sielustamme.