Kristus-keskeisyydestä

Tämän maailman mediat ovat viime aikoina toistuvasti repostelleet Jumalan valtakunnan sisäisiä asioita hyvin ikävään sävyyn. Kristillisyydessämme on ollut yksittäisiä tapauksia, missä rakkaita puhujaveljiä on rakkaudella hoidettu. Heille on haluttu antaa helpotusta heidän vaikeuksiensa keskellä, niin että heidän ei enää tarvitsisi vaivata itseänsä palvelusvuoroilla.

Etenkin yksi asia on ollut vaikea ymmärtää niille, jotka eivät näitä asioita ole ymmärtämässä uskon kautta: Miksi vapautetaan sananpalvelija siitä syystä, että hän on liian Kristus-keskeinen? Haluamme hieman valottaa mihin Jumalan sanan kohtaan tämä asja perustuu.

Jumalan sana varoittaa, että kenkään ei saa nähdä Jumalan kasvoja. Ja kuten te rakkaat lapsetkin tiedätte, Jumala on kolmiyhteinen, eli Kristus on myös Jumala. Näin myöskään Kristuksen kasvoja ei saa kenkään nähdä. Siksi emme halua myöskään piirtää tahi maalata Jumalan eli Kristuksen kasvoja. Ja jos puhuja on oikein Kristus-keskeinen, hän ikään kuin maalaa Kristuksen kasvoja ihmisten mieliin. 

Tällaista emme voi sallia, vaikka me inhimilliseltä puoleltamme koemmekin vaikeaksi sananpalvelijan ja rakkaan veljen vapauttamisen tehtävistään. Mutta meidän on toimittava inhimillistä minäämme vastaan ja kuunneltava mitä epäinhimillinen minämme neuvoo. Näin Jumala meille yksiselitteisesti sanassaan opettaa. 

Jääkää Jumalan ja hänen armonsa sanan siunattuun haltuun!

Jumalan seurakunta on Ukrainassa

On ihanaa kuulla uutisia, kuinka itäisessä Ukrainassa yhä taistelee Jumalan seurakunta. Eihän maailma toki heitä Jumalan seurakunnaksi kutsu, vaan se pilkaten heitä haukkuu separatisteiksi ja kapinallisiksi.

Mistä sitten tiedämme, että tämä on se Jumalan seurakunta, josta meille Jumalan sanakin puhuu? Siitä me sen tiedämme, että maailma sitä pilkkaa, niin kuin se pilkkasi meitä ennen olleita apostolejakin. Toinen tuntomerkki on se, että tämä lauma on piskuinen, mutta niin me saamme pyhistä kirjoituksista lukea että pieni on se lauma, joka kaitaa tietä kulkien kostuu kerran perille taivaan kotiin.

Kolmas tuntomerkki on se, että tämä seurakunta on taisteleva. Jumalan seurakunta on taisteleva. Vaikka se meidän inhimillisen osamme puolelta tuntuu vaikealta hyväksyä, että he tappavat, kiduttavat, ja lentokoneitakin aivan kuin alas ampuvat, niin se kuulkaa on Jumalan tahto että näitäkin tapahtuu. Ei se ihmisjärjelle aukene, mutta me saamme luottaa, että hyvä, armollinen ja kaikkitietävä Jumalamme on näin hyväksi nähnyt ja varmaan sen ajallaan meillekin osoittaa kuinka on suuri siunaus että ihmisiä siirtyy ajasta iäisyyteen taistelevan seurakunnan kautta.

Näin saamme jäädä tässä Jumalan lasten joukossa matkaa tekemään.