Totuuden houkutukset kiusaavat myös Jumalan valtakunnan työmiehiä. OHO! Siionin lukutoimikunnan silmiin on siintänyt huolestuttavia uutisia. Kaikkien meidän armon valtakunnassa talostelevien kotiin tulevasta Päivämiehestä (32/2011) luimme aivan kuin tällä tavalla:
”Viime aikoina median välittämä julkisuuskuva vanhoillislestadiolaisuudesta on ollut enimmäkseen kielteinen. Aihettakin on ollut.”
Aivan totta, niin siinä sanottiin: ”Aihettakin on ollut.”
Eikö se rakas lukija olekin – joka ehkä tälläkin hetkellä epäilet pääsetköhän koskaan perille Taivaan kunniaan – eikö se olekin aivan selvästi rehellisyyden perkeleen puhetta? Voi kuinka meillä täällä toimituksen väessä heräsi huoli ja murhe kirjoittajan sydämen tilasta! Me aivan rukoilemme, että kirjoittaja saisi jatkossa torjuttua nämä ruman totuuden tuliset nuolet. Älkää rakkaat matkaystävät te ryhtykö kuuntelemaan vihollisen neuvoja. Se haluaa eksyttää meidät totuuteen. Se haluaa saada Jumalan lapsen lankeamaan pois kuvitelmistaan. Siitä seuraa langenneelle ja Siionille paljon murhetta.
Kirjoitusta lukiessa aivan sydäntä vavistutti, että oliko lankeemuksia tapahtunut enemmänkin. Ja olihan niitä:
”Jälkikäteen on ollut nähtävissä, että hyvässä tarkoituksessa järjestetyissä tilaisuuksissa esiintyi väärinkäytöksiä ja opillisia harhoja, joita ei voi puolustaa ja siksi niitä on pahoiteltava. [--] Parannukseen on lähtökohtaisesti ikivanha resepti. Jokaisen erehtyneen on syytä korjata oma kohtansa pyytämällä anteeksi.”
Näin tiukassa on väärä henki. Sen versot puhkeavat saastuneesta maasta esiin yhä uudestaan. Emmehän me tarkalleen vielä tiedä, onko kirjoittajaan pyrkimässä Totuuden Henki vaiko ilmaisuvirhehenki, ellei jopa hempeyden henki. Mutta jokin henkivalta on kuitenkin saanut jo otteen pikkusormesta.
OHO! Siionin toimitus ei voi ymmärtää, miksi yksittäisiä lankeemuksia tulisi tällä tavalla pitää esillä julkisesti. Hoitokokoukset on koettu Jumalan valtakunnassa siunauksellisina. Näin on aina ymmärretty. Me emme halua ryhtyä arvostelemaan Jumalan elovainiollaan tekemää työtä, emmekä lähde roskittamaan Jumalan valtakuntaa niin kuin katkeroituneet kritisoijat tekevät. Ei meidän sovi antaa laittajalle sijaa. Kristuksen mieli on sen kaltainen, ettei se halua puhua pahaa lähimmäisistä.
Moni uskovainen varmasti kääntyy Jumalan puoleen sanomattomin huokauksin, että rakas Taivaan Isä, auta rakkaita sananpalvelijoita ja hoitomiehiä, etteivät he alkaisi nähdä siunauksellisia vääryyden töitä syntinä, ja varsinkaan etteivät he alkaisi tehdä parannusta julkisesti. Se olisi niin tavattoman hämmentävää ja saisi monet heikot veljet ja sisaret epäilyksiin. Niin me saamme kaikki olla aivan OHO! Siionin toimitusta myöten pyytelemässä taivaalliselta Isältä, että hän suojelisi meitä omaltatunnoltamme, järjen käytöltä, totuudelta sekä maailman pilkalta ja vainolta.
