Saarna sunnuntaiksi

Se oli Paavali, samalla lailla erehtyväinen, kuin kuka tahansa ihminen. Ei kannata ripustautua kuolevaisiin, vaan yksinkertaisesti uskoa siihen, että seurakunnan Henki johtaa kaiken seurakuntaan kätketyn tiedon ja viisauden ymmärtämiseen, kunhan vain pysymme uskon kuuliaisuudessa seurakunta-äitä kohtaan, emmekä ala omalla järjellämme näitä uskon asioita tutkimaan, aivan kuin siitä sanotaan: kus[es]sas on tämän maailman tutkija. Se on antikirstutuksen henki, joka ei anna elävän kristillisyyden omaan kirstuunsa viimeisiä kansinauloja kaikessa rauhassa lyödä. Sillä se kavala antikirstutuksen henki tietää, että silloin kun se viimeinen naula siihen kanteen lyödään, niin silloin ei enää kukaan parattu pääse pois tästä rauhanyhdistysten valtakunnasta, ei vaikka kuinka pyrkisi, vaan kaikki on kutsuttu osallistumaan ikuisesti jatkuviin hoitokokouksiin, jossa meitä jokaista kohdellaan oman ansiomme mukaisesti. Rakkaat siionin muurin vartijat, olemmehan me valppaina, kuten DDR:n rajavartijat, ettei vain kukaan meidän kontollemme uskotuista pääsisi livahtamaan valtakunnan raja-aidan toiselle puolelle, jossa yltäkylläinen laidun on. Sillä voi sitä, jonka viimeisenä hetkenä todetaan SRK:n johtokunnan toimesta olleen nukkuvana tai suorastaan hempeässä hengessä, ja ylönkatsoneen tämän meille uskotun vaativan tehtävän pitää lauma kasassa ja järjestyksessä. Emmehän me, rakkaat, halua olla ketään päästämässä niistä taakoista, jotka olemme muille asettaneet ja joita emme itsekään kykene kantamaan. Mutta tämä kuuliaisuus, tämä rakas kuuliasuus, saara-äidille, joka meidän autuaaksi julistamistamme varten odottaa meiltä kuuliaisuuden tekoja, se se on meille kaikkien rakkainta. Emmehän halua olla ketään hoitamassa vastenmielisesti, vaan sydämemme palosta, sillä se on otollinen aika nyt, kuten siionissa on aina ja jokaisella ajalla haluttu nähdä. Ja vielä kaikissa tilanteissa, niissäkin, joissa meitä vastaan on Raamatun sanalla haluttu olla vastaan käymässä, ja on usein tuntunut, että sen Raamatun sanan painon alla on aivan kuin alkanut epäilemään, että onkohan se asia sittenkään näin, mutta kuulkaa, kyllä silloin ovat wakaat weljet olleet aina muistuttamassa mieleen, että pois tuollaiset epäilykset, kyllä meidän henkemme todistaa, että asia on juuri näin. Joskus on kuulkaa, rakkaat, tuo antikirstutuksen henki saanut valtaansa vieläpä sellaisen veljen, joka aiemmin oli meidän kaikkien muiden kanssa samoja poteroita ja bunkkereita kaivamassa, ja miinakenttiä kylvämässä, niin sellainenkin veli on lähtenet tutkimaan Raamatun sanaa, ja kuulkaa, eksynyt kauas tästä kalliista kuuliaisuudesta saara-äidille. Silloinhan, me olemme, rakkaat, aina halunneet olla heittämässä tuollaiset koirat, jotka ovat kapisiksi tulleet, ulos, sinne, missä yltäkylläisyys ja elämä ovat ja olemme halunneet muistaa, että heidän vartiovuorostansa ei enää mitään mainita, koska sellainen saattaisi meidän vartioitavaksemme uskotuissa hämmennystä aikaansaattaa. Tälläkin siunauksettomalla ja armottomalla hetkellä tahdomme olla kätkemässä itseämme rakentamamme yleisen mielipiteen suojamuurin taakse ja siihen ihanaan syytesuojaan, jonka harjoittamamme hengellinen väkivalta meille antaa. Näin jäämme uskomaan kaikkea hyvää meistä itsestämme. Amen.