Ai missäkö Paimen? Älä siitä huoli, mennään vaan entisten pyhien askelissa!

torstai 29. elokuuta 2013

Uskon kautta

Meidänkin aikanamme on ihmisiä, joilla on kyllä Jumalan lasten nimi, mutta jotka ovat teoillaan uskonsa kieltäneet. Voi olla hämmentävää lukea esimerkiksi uskovaisessa kodissa kasvaneen kirjailijan kirjoittamasta kirjasta, jossa uskomisen asioita ja lasten vastaanottamista käsitellään tavalla joka ei vastaa henkeen. Silloin on kuitenkin hyvä vain uskoa yksinkertaisella lapsenuskolla, että kirjailija kuuluu varmasti eriseuraan ja remonttiryhmään, ja jättää kirja lukematta. Silloin säästymme monelta kiusaukselta eikä meidän tarvitse kohdata omia ja toisten tunteita ja alkaa järkeillä että mikä olisi minulle ja lähimmäisilleni parhaaksi tässä lapsiasiassa. Uskomiseen se jää! 

14 kommenttia:

  1. Mutta moni lukija voi sokaistua ja hänelle voi jäädä aika yksipuolinen kuva vl-perheen kasvukivuista. Siksi tämä kirja voi aiheuttaa harmia lähipiirin lisäksi myös lestadiolaisuuden maineelle.

    Jrt, nimim. Harmillista

    VastaaPoista
  2. Ihmettelemme kyllä kovasti tätä kirjaa. Meillä on 12 lasta ja nyt ensimmäinen yli kahden vuoden syntymäväli luvassa. Oikein harmittaa, jos ei vauvaa ala pian kuulua.

    VastaaPoista
  3. Käsittääkseni uskovainen nainen saa itse päättää, onko hän lestadiolainen vaiko ei. Eikö se riitä ihmisoikeudeksi meille jokaiselle?

    VastaaPoista
  4. Onneksi SRK:n julkaisuissa annetaan hyvin monipuolinen kuva vanhoillislestadiolaisten perheiden elämästä. Ei ole lainkaan kiillotettua kuvaa.

    VastaaPoista
  5. Veli puhuu asiaa: uskovaisella ei ole mitään syytä pysyä vanhoillislestadiolaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä pitäisi kyllä enemmän seuroissakin korostaa ja aivan kuin alleviivata!

      Poista
    2. Minä kuulkaa yhtä uskovaista veljeä puhuttelin, että minkä tähden hän, uskovainen ihminen, käy seuroissa. Hän sanoi että hänestä siellä on hyvä olla eikä hän näe siinä mitään pahaa. Niin sanoin minä hänellensä: me saatamme aivan kuin itsessämme suuriksi kasvaa ja olla aivan kuin ajattelemassa että mitäpä pahaa siinä nyt on jos minä silloin tällöin käyn seuroissa, istun yhdelle (puheelle), eihän se usko siitä kärsi. Mutta niin se käy, että kohta alkaa miettiä jo seuraavaakin askelta, ehkä jopa että ei kai se haittaa vaikka alkaisin puhujaksi... Minä kalliisti halusin olla neuvomassa tätä veljeä ja sanoin että meidän tulisi vaeltaa kuuliaisuudessa Jumalan sanan neuvoille, jotka yksiselitteisesti sanovat seuroissakäynnistä, että meidän ei tule istua siellä kussa pilkkaajat istuvat. Ja vaikka se silloin tästä veljestä tuntui pahalta niin myöhemmin hän tuli minua kiittelemään, että olipa hyvä että minuani puhuttelit niin sain jättää seuroissakäynnin ja pitää hyvän omantunnon.

      Poista
  6. Jeesus puolusti uskonnollisen vallankäytön rattaisiin joutuneita pieniä ihmisiä, siitäkin huolimatta että juutalaisuuden maine siitä vaarantui. Voisiko vl-liike ottaa oppia? Miksi ihmisten ei anneta puhua liikkeen tuottamista kärsimyksistä? Miksi liikkeen maine on aina ongelmien puintia ja ratkaisua tärkeämpi?

    On hyvä, jos joku haluaa suurperheen ja voi sellaisen saada. Mutta ei pidä ihmetellä, jos kaikki eivät sitä halua. Pitää voida nostaa esille myös ongelmat, joita seuraa kun suurperheen vanhemmiksi painostetaan myös sellaisia jotka eivät siihen kykene. Minua painostettiin lisääntymään itsemurhan partaalle asti. Näille ihmisillekin pitää antaa ääni. Luojan kiitos Rauhala on sen tehnyt. Vanhoillislestadiolainen liike toimii näissä asioissa monesti täysin epäinhimillisesti ja epäeettisesti. Silloin on täysin liikkeen oma vika, jos maine tuhoutuu. Se ei ole kirjailijan vika.

    VastaaPoista
  7. Olisiko täällä puhujaa paikalla? En ole uskaltanut naamatusten kysyä kun aihe hieman vaikea. Kysymys on siitä että hävettää kertoa kaikille kun meillä on vain muutama lapsi. Emme puolisoni kanssa enempää jaksa. Haluaisin kuitenkin tehdä Lapsia paljon, kuten meille niin kalliisti on opetettu. Jos vain löytyisi tarpeeksi antavaa rakkauden mieltä niin voisin tehdä vuodessa noin 600 lasta. Kysymys onkin, täytyykö kaikkien äitien olla uskomassa? Toinen mikä askarruttaa on se että yritänkö tässä nyt ikään kuin omilla teoilla tulla autuaaksi?

    VastaaPoista
  8. Koitan vajavaisena ja arkana vastata toivoen että saan oikeita sanoja. Ensimmäisenä olisi selvitettävä oletko sinä ja vaimosi syntyneet ohjeiden mukaan vai lihan himosta. Tämä on olellista koska voihan olla että itsekkään ehkäisyn vuoksi teidän sijastanne olisikin pitänyt syntyä joku muu. Eli kynä käteen ja laskemaan sisarusten ikäeroja.

    VastaaPoista
  9. Voi teitänne! Miksi puhutte lestadiolaisuudesta yhtenä joukkona. Pitää muistaa että lestadiolaisina itseään pitävistä liikkeistä vain yksi edustaa Jumalan valtakuntaa ja muut ovat sielunvihollisen palveluksessa olevia eriseuroja. Minusta on selkeämpi puhua Jumalan valtakunnasta Jumalan valtakuntana eikä minään lestadiolaisuutena.

    VastaaPoista
  10. Eikait täällä ole sorruttu multianonyymin syntiin? Aivan kuin yhdestä näppäimistöstä viestit olisivat.

    VastaaPoista
  11. Eilen kuuden maissa oli Kuusamon sisarpiirin retki Oho Siionin toimitukseen. Siksi voi olla että kirjoituksia ilmestyi poikkeuksellisen paljon juuri silloin. Samansävyisyyden saamme olla selittämässä sillä että kirjoittajat ovat samassa hengessä eli yhteisessä rakkaudessa.

    VastaaPoista
  12. Soitin numerotiedusteluun ja pyysin yhdistämään Anonyymin numeroon. Olisin pyytänyt että lopettaisi palstalle kirjoittelun hetkeksi. Olisi niin mukava muidenkin mielipiteitä lukea, tuo vanha kehvatsu kun tukkii kaikki palstat. Aika ovela kaveri kun oli salainen numero. Liekö ammattihäirikkö?

    VastaaPoista

Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.