Eräät uskovaisen nimellä kulkevat ovat viitanneet yhteiseen päätökseen vuoden 1964 puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksesta, jossa yksiselitteisesti todettiin, että uskovaisina emme halua olla kannattamassa Länsi-Saksaa.
He ovat kuitenkin jättäneet, tahallaan tai tarkoituksellisesti, huomioimatta että tuolloin Länsi-Saksa ei ollut yhteisessä rakkaudessa. Nimittäin rakkaassa luterilaisuuden kotimaassa oli vuonna 1945 tapahtunut eriseura, missä läntisen Saksan jumalanlapset joutuivat eksytyksen hengen harhauttamiksi. Tätä hajaannusta jatkui 44 vuotta, kunnes he vuonna 1989 ymmärsivät katua, pyytää anteeksi epäuskoaan ja palata yhteiseen rakkauteen, entisten lammasten askeliin.
Onneksi itäisessä Saksassa elävä usko oli yhä säilynyt kaikki nämä länsisaksalaisten korpivaelluksen vuodet, ja niin etsikon aika koitti vielä länsisaksalaisillekin. Siksi emme enää halua muistaa anteeksi annettuja syntejä vaan voimme hyvällä omallatunnolla yhtyä voitonvirtehen: "Deutschland Deutschland überalles!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.