Ai missäkö Paimen? Älä siitä huoli, mennään vaan entisten pyhien askelissa!
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
lauantai 27. kesäkuuta 2015
Suviseurat on hekuma hetkinen
Suviseurat on kuin se. Hetken ilosta seuraa pitkä piina.
Mitä siis auttoi hurma, hekuma hetkinen,
Kun sielun on se surma, ja itku iäinen.
Suviseuroissa, ei suviseuroilla
Suviseurat-sana taipuu sisäpaikallissijassa: esimerkiksi "suviseuroissa", ei "suviseuroilla".
Käytännön historia on epäselvä, mutta kuvastaa kauniisti sitä, että tässä uskossa ollaan tiukasti kiinni. Emme ole kusella vaan olemme kusessa.
Päin helvettiä
SRK julkaisee tänään uuden vuosikirjan. Sen nimi "Päin helvettiä" kiteyttää hyvin sekä liikkeen ajallisen tilan että sen hengellisen annin.
Säännöistä
Meillä ei ole sääntöjä. Ja sääntöjen rikkojaa rangaistaan (ainakin jos hän on tallonut jonkun arvossapidetyn veljen varpaille)
Suviseurahaastattelu
"OHO-siionista, Jumalanterve. Saisiko haastatella?"
"Oletteko sitä mieltä että SRK:n 70-luvun julkilausumat ja Päivämiehen sen ajan kirjoitukset ehkäisystä ovat muuttumattomalla tavalla samassa hengessä nykyisen linjan kanssa?"
"Käytättekö ehkäisyä?"
"Siis ehkäisymielessä?"
"Ette pidä esikoislestadiolaisia uskonveljinänne tai -sisarinanne. mitkä opilliset asiat erottavat teidät?"
"Oletteko nyppineet kulmianne?"
"Mitä mieltä olette varvaskoruista tai nilkkarenkaista?"
"Käytättekö kitka- vai nastarenkaita? Onko kitkarenkaiden käyttö nousemista seurakuntaa vastaan? Onko se rakennukseksi?"
"Teillä näkyy olevan paljon pieniä lapsia. Kenet näistä antaisit pois?"
"Anteeksi, mutta kyllä. Te voitte antaa pois vain yhden. Säännöt ovat säännöt... Vaikka meillä ei ole sääntöjä."
Hiipuva taskulamppu on ollut uskoni
Se on niin kuin laulun tekijäkin kauniisti uskoa kuvaa
"Hiipuva taskulamppu,
On ollut uskoni...
Vaan kotisiionista
Puheista kuivakoista,
Mä uutta voimaa saan."
Se on kuulkaa rakkaat tämä meidän elävä uskomme, tämä Jumalan seurakunta, niin kuin tuollainen hiipuva taskulamppu. Kun siihen on aikanaan laitettu hyvät ja mittaamattoman arvokkaat paristot niin ei meidän ole niitä lupa olla vaihtamassa. Tämän maailman ihmiset ne vaihtavat taskulampuistaan pattereita jatkuvasti, mutta me emme vaihda. Jos esi-isämmekin pärjäsivät näillä pattereilla niin kyllä mekin pärjäämme. Näin me haluamme olla uskomassa, että maailma pimenee, mutta lamppumme valo vain on ja pysyy samanlaisena yli sukupolvien. Uskomiseen se jää. On meillä rakkaat hyvät patterit!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)