"Hiipuva taskulamppu,
On ollut uskoni...
Vaan kotisiionista
Puheista kuivakoista,
Mä uutta voimaa saan."
Se on kuulkaa rakkaat tämä meidän elävä uskomme, tämä Jumalan seurakunta, niin kuin tuollainen hiipuva taskulamppu. Kun siihen on aikanaan laitettu hyvät ja mittaamattoman arvokkaat paristot niin ei meidän ole niitä lupa olla vaihtamassa. Tämän maailman ihmiset ne vaihtavat taskulampuistaan pattereita jatkuvasti, mutta me emme vaihda. Jos esi-isämmekin pärjäsivät näillä pattereilla niin kyllä mekin pärjäämme. Näin me haluamme olla uskomassa, että maailma pimenee, mutta lamppumme valo vain on ja pysyy samanlaisena yli sukupolvien. Uskomiseen se jää. On meillä rakkaat hyvät patterit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.