Millä tavalla sinä uskot?

Meille kaikille rakkaassa rakkaan kristillisyytemme viikkolehdessä oli sisarten ja veljien esirukouspyyntöin mukaisesti saatu aivan kuin olla sanaa tutkiskelemassa ja hiljentyä elämän tärkeimmän asian äärelle taas yhtenä iltahetkenä.

On nimittäin jumalanvaltakunnan verkkoon jäänyt sellaisia mätiä kalojakin, jotka ajattelevat toisin kuin seurakuntaäiti kalliisti armoneuvoillansa käskyttää kaitsee. Ja monesti nämä mädät kalat vielä perustelevat kantansa järkevästi ja aivan Raamatullakin. Sitä saattaa silloin itse kukin aivan kuin turvattomuuttakin tuntea, ja miettiä, että mitä minun pitäisi tehdä, että iankaikkisen elämän perisin.

Mutta sinä sisar tai veli, joka saatat helposti Raamatun painon alla aivan uupua, saat olla hyvässä turvassa. Sinä saat tänäkin iltahetkenä nostaa katseesi kultaiseen vasikkaan, seurakuntaäitiin, joka sinua lakkaamatta lohduttaa, ja joka sinut aivan silkasta armosta lupaa kantaa ikuiseen elämään, kunhan jaksat kilvoitella sen armoneuvojen alla perille asti. Se kuule lohduttaa ja kantaa vielä näinä lopun aikoinakin, kun valitutkin eksytetään, ja kun Raamattu ja Jeesuskin ovat liittyneet raatelevaisten susien laumaan, joka käy ympäri jumalanvaltakuntaa kuin kiljuva jalopeura.

Jos sinusta tuntuu, että itse Jeesuskin puhuu sinua vastaan, niin muista että se Jeesuskin oli vain tavallinen kuolevainen, ja että ennemmin on kuunneltava Luojaa kuin luotua. Ole siis kuuliainen ennen kaikkea seurakuntaäidille, ja jää turvallisesti ja yksinkertaisesti lapsen lailla uskomaan, että seurakuntaäiti sinut kantaa perille silloinkin kun Jeesus ja Raamattu vimmaisesti käyvät sinua vainoamaan.