- Jumalan terve ja tervetuloa Hoitomiehen tietolaarin pariin! Jos Jumala suo, meillä onkin aika ottaa linjoille illan ensimmäinen soittaja.
- Jumalan terve, olen Pekka Välimatka Puuppolasta!
- Noniin, noniin. Mitenkäs olet jaksanut kilvoitella?
- Kyllähän minä olen niin heikoksi itseni tuntenut ja moneen vikaan joutunut, mutta halu on kuitenkin yhdessä tämän joukon kanssa... saanko minäkin vielä omalle kohdalle uskoa synnit epäilykset anteeksi?
- (mutinaa ja käsien nostelua)
- Minulla on halu yhdessä teidän kanssanne...
- Mikäs Pekka-veljen mieltä askarruttaa?
- Me olemme tässä siionissamme joutuneet sellaisen paikan eteen, että kun nuoret seurustelevat ja joutuvat siinä helposti synnin houkutuksiin, että missä menee se sopivan seurustelun raja uskovaisilla nuorilla.
- Niin, helpostihan siinä oma liha ja sen himot ovat houkuttelemassa syntiin, ja se on kyllä sellainen erityinen valvomisen paikka varsinkin rakkailla nuorillamme.
- Kun meillä on ollut sellainen murhetta tuottanut tapaus, missä eräs serusteleva pari joutui haureuden syntiin ja minä olin sitä mieltä, että se ei ole Jumalan mielen eikä seurakunnan armoneuvojen mukaista, ja kävin heitä nuhtelemaan.
- No teit hyvin kuin neuvoit. Se on hyvä näin pitää huolta uskonystävästä ja käyttää aivan kuin neuvon ja nuhteenkin sanoja, kun hän on syntiin joutunut.
- Tämä veli on kuitenkin muuten oikein kunnollinen ja työteliäs seurakuntalainen ja hänen isänsäkin on siionissamme puhujanvirassa ja johtokunnan luottamustehtävässä. Lienekö se syynä siihen, että osa kävi minua moitimaan toiminnastani.
- Niin, onhan se kyllä totta, että ei sinun pitäisi alkaa sillä tavalla toisen synneissä rypemään ja niitä repostelemaan. Sitä käy helposti niin, että huomaa roskan veljen silmässä mutta ei hirttä omassaan.
- Niin, kyllä sinulta pitäisi löytyä armollista ja anteeksiantavaa mieltä tätä horjahtanutta veljeä kohtaan. Jeesuskin varoittaa, että kuka meistä on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
- Mutta eikö toista kuitenkin pidä Jumalan sanan mukaan nuhdella synnistä?
- Rakas Pekka-Veli: ei meidän tehtävä ole toisen synneissä valvoa. Taivaassa kysytään vain ovatko sinun synnit anteeksi, ei ovatko veljesi synnit anteeksi. Kun lähtee tuollaisella vikovalla mielellä nousemaan seurakunnan paimenia ja heidän perheenjäseniä vastaan niin helposti käy niin että sitä kuivuu. Omakohtainen usko hämärtyy ja Jumalan valtakunta ja sen palvelijat alkavat näyttää halvalta.
- Mutta eikö se haureuden synti ole kuitenkin väärin ja siitä pitää nuhdella?
- Minusta tuntuu, että sinä aivan kuin olet nyt saivartelemassa ja kyseenalaistavalla mielellä. Kyselevällä mielellä saa olla, sitä ei ole Jumalan valtakunnassa ikinä syntinä nähty, mutta kyseenalaistava mieli on yksiselitteisesti synti ja rikos.
- Ja seurustelun aikainen haureuskin on nähty aina ihan normaalina kristittyjen kanssakäymisenä. Onhan kristillisyydessämme aina opetettu, että kun synti tarttuu niin meidän pitää ahkeroida panna synti pois. Eikös sen nuorenparin tapauksessa ollutkin juuri tästä kyse.
- Mutta minä en nyt ymm...
- Sinulla on Pekka lupa uskoa kaikki pahat ajatukset, epäilykset ja ymmärtämättömyyden synnitkin anteeksi aina rauhaan vapauteen ja iloon asti. Ja mene ja pyydä vielä anteeksi ihan kahden kesken tältä veljeltäkin, josta olet sortunut näin pahoja ajatuksia katkeruuksissasi hautomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.