Eläimiä & ihmisiä: Jomppe talvipäivillä

Jomppe, 15, on tullut kotisiionin talvipäiville sanankuuloon [”kohta on onneks kahvi”]. Hän ahkeroi käydä kotisiionin seuroissa viikottain [”ei meillä oikeestaan silleen pakoteta, mutta ei sitä tiätsä hyvällä katota, jos jäät pelaan tietsikkaa ku muut lähtee seuroihin. Mutsi tulee sit illalla sängynreunalle istumaan ja juttelemaan eikä siitä pääse ennen ku pyytää anteeks.”].  Seuroissa Jomppe käy, että hän säilyisi aljetussa uskossa loppuun asti tämän pahan maailmanajan keskellä [”no siis mun kaikki kaveritki käy täälä. Sit mua kiinnostaa se yx Paula, mut et hei laita sitä sinne juttuun!”]. Lauantai-iltana kuultiin alustus aiheesta Uskon kuuliaisuus. Alustuksesta Jompelle jäi mieleen, kuinka turvallista on muistaa, että usko ei muutu [”nuo vanhat ukot puhuu aina niin hi-taas-ti, ettei niitten juttuja pysty seuraamaan.”]. Keskustelussa tuli esille, kuinka tärkeää on pysyä kuuliaisena Saara-äidin neuvoille [”hirvee nikkis tiätsä, onks sulla röökii?”]. Useammassa puheenvuorossa todettiin, kuinka internet on väkevästi houkuttelemassa maailmaan erityisesti nuoria [”eiks noi ukot oikeesti käytä edes sähköpostia?”].  Jomppe koki viikonlopun kokonaisuuden omakohtaista uskoa vahvistavaksi [”nyt mä oon ihan varma, et mä en ikinä mee tonne eteen jaarittelemaan”].  Kaksipäiväisten talvipäivien lopuksi laulettiin Siionin laulu 209, Jumalan rauhaan jälleen [”vitsi hei, tätä me vedettiin kerran Täti Monican sävelmällä, se natsaa tosi hyvin”]. Jumala siunasi runsaasti yhteisen kokoontumisen [”tästä Paula-jutusta saattaa ehkä tulla jotain ... mutta et laita sitä sinne juttuun!”].  Palstalla tutustutaan uskovaisiin eläimiin & ihmisiin