Rakas Saara-äiti, mieltäni on vaivannut jo jonkin aikaa epäilykset ja kiusaukset, koska oliko Jeesus meikäläinen eli raittiisti uskomassa? Eihän siihen aikaan ollut SRK:takaan? Ja sitten Jeesus istui pilkkaajien keskellä ja sen lähellä oli niitä syntisiä ja langenneita sisaria ja sitten se vielä kapinoi niitä kaikkia sääntöjä vastaan. Ei se kuullosta oikein yhteisen rakkauden mukaiselta, eihän? Saako kuitenkin jäädä vielä uskomaan epäilykset ja kiusaukset näin nimettömänäkin anteeksi?
Nimetön
Saara-äiti vastaa selkeästi: Rakas ystävä, usko tuollaiset epäilykset anteeksi. Meidän ei tarvitse kantaa huolta toisten sieluntilasta. Tärkeintä meille on omakohtainen usko. Meille riittää, että pysymme tässä laumassa ja kuuliaisina seurakunnan neuvoille ja ahkeroimme käydä seuroissa ja kilvoittelemme synnin poispanijoina. Näin me kerran kostumme taivaan kunniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.