Ai missäkö Paimen? Älä siitä huoli, mennään vaan entisten pyhien askelissa!

torstai 10. helmikuuta 2011

Oppaana pimiällä tiällä

Se oun kuulkaa rakkaat sisaret ja veljet ihana assia, kun ollaan suatu niin paljon tienviittoja matkalle taivaan kottiin. Ja ne viitat ne on niin kallisarvossia, että kiiltävätkin kuin kulta kaunista himmyttänsä tämän mualiman pimmeyven keskellä. Ne on Siijonistamme käsin rakkaitten ennenuskoneitten veljien ja sisarten toimesta sinne aseteltu meille tämän päivän uskovaisille immeisille. On se vuan turvallista kulukea yhessä matkaa tehen ja tienviittoja seuraten ja aatella, että jonnain päivänä suap nähä taivaan ilossa kaek viittojenasettelijat silimästä silimään! Ja mikä ihmeellisintä, että ne samat viitat ovat olleet oppaana aena sieltä ruamatunajoista lähtien. Mikkään ee oo muuttunna sitten Puavalin ja Lutterin, eekä Lestaatiuksen, kun hään Lapin Marilta saep kuulla sen kaekista ihanimman sanoman kohillensa. Ollaan rakkaat tännäi iltana turvattuina ja siunattuina kulukemassa kohti ikkuista illoo ja riemuu, Uamen.
Aijjaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.