Tapasin tässä taannoin erään uskovaisen vanhan sedän, joka valitteli nykyajan lasten huonoa käytöstä.
"Ei sitä ennen annettu lasten juoksennella ja meluta seuroissa. Muutenkin koko lastenkasvatus on mennyt aivan väärään suuntaan. Ennenvanhaan lapset saivat kristillisen kasvatuksen, lapset istui seuroissa siististi, eikä ollut mitään puuhakirjoja mukana. Nykyajan vanhemmat luulee, että lapsia ei saisi piiskata ja lapset juoksee kurittomina. Väärä käsityshän se on, Raamatussa sanotaan selvästi, että se, joka kuritta kasvaa niin kunniatta kuolee. Ja joka vitsaa säästäää vihaa lastaan. Piiskaa vaan kaikille lapsille, niin käytöstavat parantuisivat kertaheitolla. Vaan nyt kun ollaan luovuttu kristillisestä lastenkasvatuksesta, niin sen hedelmiä kyllä korjataan. Kaikki menee vaan lapsien elämässä huonompaan suuntaan"
Sanoin väliin, että uskovaisina me kyllä halutaan totella esivaltaa.
"Pyh!" sanoi setä. "Meikäläisten piirissä on aina ymmärretty, että Jumalan laki nousee maallisen lain yläpuolelle, ja meidän pitää totella enemmän omatuntoa ja sitä mikä me tiedetään oikeaksi, kun jotain lakikirjaan kirjoitettua riviä."
Eikös Jeesus kuitenkin ottanut uskon esikuvaksi lapsen, yritin. Ja Jeesus, joka näki ihmisten sydämeen, otti lapsen syliinsä ja siunasi, eikä suinkaan käskenyt lapsia piiskata. Eikö me voitaisi tehdä samalla tavalla kuin Jeesus? Pitää lasta lähellä, rakastaa ja siunata?
Setä hiljeni, ja sitten närkästyi. "Mitä sinä sitä Jeesusta tähän keskusteluun sotket?! Eihän se kuulu tähän mitenkään!"
Nyt hiljenin minä. Keskustelu kristillisen kasvatuksen perusteista loppui tähän.
"Ei sitä ennen annettu lasten juoksennella ja meluta seuroissa. Muutenkin koko lastenkasvatus on mennyt aivan väärään suuntaan. Ennenvanhaan lapset saivat kristillisen kasvatuksen, lapset istui seuroissa siististi, eikä ollut mitään puuhakirjoja mukana. Nykyajan vanhemmat luulee, että lapsia ei saisi piiskata ja lapset juoksee kurittomina. Väärä käsityshän se on, Raamatussa sanotaan selvästi, että se, joka kuritta kasvaa niin kunniatta kuolee. Ja joka vitsaa säästäää vihaa lastaan. Piiskaa vaan kaikille lapsille, niin käytöstavat parantuisivat kertaheitolla. Vaan nyt kun ollaan luovuttu kristillisestä lastenkasvatuksesta, niin sen hedelmiä kyllä korjataan. Kaikki menee vaan lapsien elämässä huonompaan suuntaan"
Sanoin väliin, että uskovaisina me kyllä halutaan totella esivaltaa.
"Pyh!" sanoi setä. "Meikäläisten piirissä on aina ymmärretty, että Jumalan laki nousee maallisen lain yläpuolelle, ja meidän pitää totella enemmän omatuntoa ja sitä mikä me tiedetään oikeaksi, kun jotain lakikirjaan kirjoitettua riviä."
Eikös Jeesus kuitenkin ottanut uskon esikuvaksi lapsen, yritin. Ja Jeesus, joka näki ihmisten sydämeen, otti lapsen syliinsä ja siunasi, eikä suinkaan käskenyt lapsia piiskata. Eikö me voitaisi tehdä samalla tavalla kuin Jeesus? Pitää lasta lähellä, rakastaa ja siunata?
Setä hiljeni, ja sitten närkästyi. "Mitä sinä sitä Jeesusta tähän keskusteluun sotket?! Eihän se kuulu tähän mitenkään!"
Nyt hiljenin minä. Keskustelu kristillisen kasvatuksen perusteista loppui tähän.
sisar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.