Rakkaat veljet ja sisaret!
Haluaisin olla tuomassa joitakin ajatuksia esiin. Minä olen ollut viime aikoina niin tuntemisissani ja onnellinen, kun meillä uskovaisilla ei ole pahaa elämässä. Kyllä me saamme olla onnellisessa asemassa. Kun seurakunta kantaa ja uudistaa. On niin turvallista syntyä uskovaiseen perheeseen, elää lapsuus hellässä ja rakkaassa hoidossa, nuoruus muiden uskovaisten nuorten kanssa ja aikuisena onnellisessa kahden uskovaisen keskeisessä avioliitossa.
Miten meillä onkaan rakas koti ja siioni. Sinne eivät maailman myrskyt pauhaa. En edes uskalla ajatella, millainen onkaan elämä niillä "uskovaisilla", jotka horjuvat toinen jalka maailmassa. Miten he ovatkaan sokeutuneet Saara-äidin neuvoille! Ajatelkaa, veljet ja sisaret: miten eksyksissä onkaan ihminen, jos hän käy - sanotaanko vaikkapa teatterissa! Kautta aikojen on saarnattu, että se ei ole sopivaa. Oikea uskovainen ei käy teatterissa, eihän hän nyt vaan käy. Siinä osoitetaan suurta uskottomuutta Saara-äidin neuvoille ja kielletään teoilla kaikki pyhäksi opittu. Taivaaseen pääsevät vain he, jotka luottavat seurakunnan neuvoon. Muistakaa, rakkaat veljet ja sisaret, ihminen on heikko. Mutta uskovainen ei ole. Sillä ihminen on erehtyväinen, mutta Saara-äiti ei ole.
Ja ajatelkaa, miten raaka ja ahdistava onkaan maailma! Täynnänsä riettautta. Väkivalta, huumeet, huorin tekeminen, himot, huono elämä, viina, mielisairaudet, huonot taipumukset ja muut perisynnin tuotteet - niistähän on uskovaisuus meidät päästänyt. Niitä ei meidän elämässämme ole, on se niin turvallista. Niitä ei enää ole. Miksikö? Rakkaat veljet ja sisaret, minäpä sanon teille: niitä ei ole, koska anteeksiantamus on suurin. Ja mitä päästösanat ovat pois pyyhkineet, sitä ei ole. Eikö ole ihmeellistä? Ihminen uudestisyntyy, uusiin tekoihin ja uusien päästösanojen voimaan!
Olkaamme onnellisia siitä, että me olemme jotain mitä muut eivät ole. Olkaamme ylpeitä rakkaasta toimitalostamme, olkaamme kiitollisia toimitalomme avaimista, jotka ovat avanneet meille oven parempaan elämään. Itseämme saamme kiittää, mutta suurempi kiitos kuuluu kuitenkin rakkaalle äidillemme - Saaralle.
Kiitos aina toimitaloon kattoon asti kohotkoon!
Haluaisin olla tuomassa joitakin ajatuksia esiin. Minä olen ollut viime aikoina niin tuntemisissani ja onnellinen, kun meillä uskovaisilla ei ole pahaa elämässä. Kyllä me saamme olla onnellisessa asemassa. Kun seurakunta kantaa ja uudistaa. On niin turvallista syntyä uskovaiseen perheeseen, elää lapsuus hellässä ja rakkaassa hoidossa, nuoruus muiden uskovaisten nuorten kanssa ja aikuisena onnellisessa kahden uskovaisen keskeisessä avioliitossa.
Miten meillä onkaan rakas koti ja siioni. Sinne eivät maailman myrskyt pauhaa. En edes uskalla ajatella, millainen onkaan elämä niillä "uskovaisilla", jotka horjuvat toinen jalka maailmassa. Miten he ovatkaan sokeutuneet Saara-äidin neuvoille! Ajatelkaa, veljet ja sisaret: miten eksyksissä onkaan ihminen, jos hän käy - sanotaanko vaikkapa teatterissa! Kautta aikojen on saarnattu, että se ei ole sopivaa. Oikea uskovainen ei käy teatterissa, eihän hän nyt vaan käy. Siinä osoitetaan suurta uskottomuutta Saara-äidin neuvoille ja kielletään teoilla kaikki pyhäksi opittu. Taivaaseen pääsevät vain he, jotka luottavat seurakunnan neuvoon. Muistakaa, rakkaat veljet ja sisaret, ihminen on heikko. Mutta uskovainen ei ole. Sillä ihminen on erehtyväinen, mutta Saara-äiti ei ole.
Ja ajatelkaa, miten raaka ja ahdistava onkaan maailma! Täynnänsä riettautta. Väkivalta, huumeet, huorin tekeminen, himot, huono elämä, viina, mielisairaudet, huonot taipumukset ja muut perisynnin tuotteet - niistähän on uskovaisuus meidät päästänyt. Niitä ei meidän elämässämme ole, on se niin turvallista. Niitä ei enää ole. Miksikö? Rakkaat veljet ja sisaret, minäpä sanon teille: niitä ei ole, koska anteeksiantamus on suurin. Ja mitä päästösanat ovat pois pyyhkineet, sitä ei ole. Eikö ole ihmeellistä? Ihminen uudestisyntyy, uusiin tekoihin ja uusien päästösanojen voimaan!
Olkaamme onnellisia siitä, että me olemme jotain mitä muut eivät ole. Olkaamme ylpeitä rakkaasta toimitalostamme, olkaamme kiitollisia toimitalomme avaimista, jotka ovat avanneet meille oven parempaan elämään. Itseämme saamme kiittää, mutta suurempi kiitos kuuluu kuitenkin rakkaalle äidillemme - Saaralle.
Kiitos aina toimitaloon kattoon asti kohotkoon!
Sisar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.