Rakas Tytär,
kyllä meille isän kanssa tuli niin surullinen ja paha mieli, kun kuultiin, että oot jättänyt tämän ainoan oikean uskon, joka on kaikkein kallein asia mikä ihmisellä voi olla. Koko lapsuus ja nuoruus ollaan sinua seuroissa ja pyhäkouluissa ja raamattuluokissa käytetty sillä uskonrukouksella että jäisi sana itämään sydämeen. Kyllä meistä nyt tuntuu, että onko kaikki vaiva mennyt ihan hukkaan. Me ollaan tosi murheellisia.
Kyllä minä itekin muistan sinun ikäisenä, että epäilin monia asioita. Ajattelin että vois kai nuo korvakorut laittaa että mikä niissä nyt. Ja ajattelin vielä että miten voi olla vain tämä joukko joka pelastuu. Mutta sitten sain nekin epäilykset uskoa anteeksi ja eipä ne ole sen jälkeen vaivanneet.
Muista, että voit palata milloin haluat tähän rakkaaseen kotiin ja rakkaaseen kotisiioniin. Sinä olet ratkaisusi tehnyt ja me kunnioitetaan sitä eikä me aleta sinua käännyttämään. Mutta kyllä me isän kanssa toivotaan, että sinulle vielä nämä asiat kirkastuisivat ja saisit palaamisen armon.
Äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Näin saamme jäädä yhdessä tälläkin hetkellä uskomaan kommentoijista hyvää.