Jumalanvaltakunnassa on aina opetettu, että uskolle wirwoitukseksi on lukea wanhoja saarnoja ristillisyytemme historiasta. Nimimerkkimme on löytänyt Wilho Wariseuksen saarnan Jericon suviseuroista v:lta 35 jKr.
"...ja rakkaat, miksi ne kävelivät pappi ja leewiläinen sen hakatun miehen ohitse? Se johtui rakkaat siitä että he ahkeroitsivat pysyä kuuliaisina Jumalan sanalle. Sillä Jumala kalliisti kirkastaa 3. Mooseksen kirjan 21. luvun alussa, sen ensimmäisessä selitysosassa, että papin ei pidä itsiänsä saastuttaa menemällä lähelle kuollutta ihmistä. Sillä papilla, ja leewiläisellä, heräsi aivan kuin huoli, että entä jos tuo hakattu mies tuossa tien poskessa onkin kuollut? Ja jos minä siihen lähelle itsiäni saatan, niin voivoi, siinä minä vielä nousen pyhääjumalansanaa vastaan ja itsiäni saastuttaiksen. Ne ahkeroitsivat pappi ja leewiläinen hyvällä ja loukkaamattomalla omallatunnolla kilwoitella kohti taiwasta ja jättivät sen miehen siihen makaamaan.
Mutta sitten tulee se tämänmaailman omawanhurskaudessa oleva samarialainen. Sillä eikö siitä aivan jumalansanakin todista, että samarialaiset olivat poispoikenneita, aivan tuollaisia eriseuraan menneitä. Ja kun se samarialainen näkee sen hakatun miehen, niin sillä herää sääli, joka on aivan kuin tuommoinen lihasta nouseva tunne, eikä se samarialainen ollenkaan ajattele jumalansanan kalliita waroituksia mennä kuolleisiin koskemaan. Niin se samarialainen menee ja ottaa sen hakatun miehen juhtansa selkään, lääkitsee sitä ja wie sen majataloon ja antaa wielä rahansakin sen miehen hoitokuluiksi. Emmekä me edes tiedä, oliko se hakattu mies itse wikapää surkeaan tilaansa, ehkä oli tulossa niiltä tämän maailman ryyppyreissuilta, ja kuitenkin se samarialainen sitä auttoi! Näin me näemme miten woi pimetä ihmisen ymmärrys, kun se korwaa hukkumattoman jumalansanan oman lihan ja weren ymmärryksellä.
Tästä me opimme rakkaat weljet ja sisaret, että kun me näemme jossakin jonkun homon, tai monisynnyttäjä-äidin, joka on aivan kuin siellä tien poskessa rikki lyötynä, niin ettemme jäisi sitä säälimään ja aiwan kuin inhimillisesti hoitamaan ja lohduttamaan, waan ahkeroitsisimme pitää hyvän ja loukkaamattoman omantunnon ja ohitse kulkisimme uskollisina jumalansanan opetuksille, ettemme omaa taiwaspaikkaamme waarantais. Näin kalliisti ovat aina toimineet weljemme warisealaisuudessa, kuten tämäkin linkki todistaa... : http://www.mikanblogi.net/
wanhoista saarnoista wirwoitusta saanut
kyllä Wilho-weli on ymmärtänyt asian aivan kuin keskeltä! Tämän maailman omavanhurskaat ovat tuota samarialaista nostamassa aivan kuin jalustalle ja kumartavat siíhen suuntaan. Kyllä meillä on aina ollut ymmärrys, ettei taivaaseen mennä hyviä töitä tekemällä vaan kuten blogin johdannaissanatkin sen toteavat "entisten pyhien askelissa."
VastaaPoista