keskusteleva yhteisö

Mieleen on jäänyt viimeaikaisista uutisista muun muassa erään uskovaisen äidin toteamus "Olemme niin keskusteleva yhteisö kuin olla ja saattaa". Itsellä tulee heti mieleen monet uskoa vahvistaneet keskustelut matkaystävien kanssa, kun on puhuttu auton kilometreistä, öljynvaihdon tarpeellisuudesta, pikkubussin renkaiden kalleudesta, tai synnytyskomplikaatioista, vauvan ruokavaliosta, lasten oppimista asioista, rahan puutteesta ynnä muista puutteista jne. Mutta onpa joskus keskusteltu myös elämän tärkeimmistä asioista. Kahvitusvuoroon vietävistä tarpeista, suviseurojen työvuoroista, rauhanyhdistyksen varainhankinnan tilanteesta, kyläilyn tarpeellisuudesta ja lasten uskottomista kavereista. Noin esimerkiksi. Ja miten tämän yhteisön ulkopuolella tapahtuu kaikkinaista pahaa. On alkoholismia, pettämistä, irstasta menoa, terrorismia, kiusaamista ja niin edelleen. Välillä rauhanyhdistyksillämme järjestetään avoimia keskustelutilaisuuksia erilaisten aihealueiden tiimoilta. Niissä meillä on ollut mahdollisuus käyttää puheenvuoroja. Ja aina on puheenvuoroja pidetty. Kyllä meillä keskustelua käydään. Joka muuta väittää, ei tiedä mistä puhuu.